Nimeän tämän kirjoituksen vituksi

[Tungen alkuun palan syvää kiitollisuutta siitä, että blogillani on kaksi virallista lukijaa. Se tuntuu todelliselta saavutukselta. Ehkä joskus tällä paikalla on 500 lukijaa eikä mikään tunnu miltään, mutta vielä en ole turtunut. Kiitos.]



Mietin tänään tai eilen tai toissapäivänä, että on outoa, etteivät monet homoseksuaaliset miehet pidä alastonta naisvartaloa lainkaan kiihottavana. Mutta oikeastaan on outoa, että minä pidän - pidänkö? - pidän - tai siis: oikeastaan kyse on vain muodoista ja kuvioista, ja aivoista, jotka on ohjelmoitu reagoimaan tiettyihin muotoihin ja kuvioihin tietyllä tavalla. Eihän alastomissa vartaloissa oikeasti ole mitään kiihottavaa.

En voi ymmärtää ihmisiä, joita jollain tavalla kiinnostaa Taru sormusten herrasta. Muistan kuinka äitini yritti lukea sitä iltasaduksi kun olin 6-vuotias tjsp. Muistaakseni se alkoi tosi vauhdikkaasti jollain äärimmäisen yksityiskohtaisella, Vanhaa Testamenttia muistuttavalla selostuksella hobittien sukujuurista tai muusta yhtä kiehtovasta. Äiti ei lukenut sitä kovin pitkälle.

Hohhoijaa.

<3

Myös TSH-elokuvat ovat täyttä kuraa - täyttä kuraa siis siinä mielessä, etten yksinkertaisesti jaksa kiinnostua niistä yhtään. Yritin tässä muutama kuukausi sitten katsoa ykköselokuvaa - jostain syystä ajattelin, että se on velvollisuuteni - ja huomasin koko ajan ajattelevani kaikkea muuta kuin Frodoa ja Gandalfia ja mitä niitä nyt on. En jaksanut katsoa elokuvasta edes kolmasosaa. Sama juttu kymmenen vuotta sitten, jolloin nukahdin kesken kaiken sohvalle. Ero Sormusten herran ja Harry Potterin välillä näkyy erityisen kirkkaasti erossa Gandalfin ja Dumbledoren välillä: Gandalf on tylsä ankea stereotyyppinen keskiaikainen täysin epäkiinnostava kuiva ukko, Dumbledore moniulotteinen, lämmin, kiehtova, seksuaaliselta suuntautumiseltaan epäselvä, hassunhauska, traaginen ja muutenkin selvästi eurooppalaisen humanistin luoma hahmo, jota jaksaa ehdottomasti ajatella kauemmin kuin kolme minuuttia.

Vihaan Lady Gagaa. Vihaan sitä että Lady Gagan elämä on muka "taidetta". Vihaan kun hän itse väittää niin. "Lady Gaga" on pelkkää roskaa. Koko jutussa ei ole mitään syvyyttä, mitään lämpöä, mitään aitoa tai oikeaa. Kyse on vain laskelmista, joita hänen tuotekehittelyfirmansa tekee, ja banaanihatuista, joita firma laittaa hänen päähänsä. Banaanihattu ei tee sinusta taidetta. Jos takapuolesi on kiinnostavampi kuin sielusi, olet pelkkä tavara. Haista vittu, Lady Gaga.

Please go away

On ihmisiä, joiden elämä on taidetta oikeasti. Morrisseyn elämä on taidetta. Jopa Antti Nylénin elämä on taidetta. Sellaiseen vaaditaan hulluutta, mielikuvitusta ja autenttisuutta, haavoja ja vammoja, haurautta ja rohkeutta, yllätyksiä ja ristiriitoja ja ennen muuta älyä. Järkähtämätöntä älyä.

Lady Gagan äly on pelkkää kapitalistin konemaista suunnitelmallisuutta. Koko "taideteos" on vain paskaa kauppakeskusten lattioilla, sitä samaa mitä kaikki muukin.