Pitäisi saada ”kirja” valmiiksi, kirjoittaa siihen uusia juttuja ja ennen muuta poistaa vanhoja juttuja. Olen umpikujassa, koska kirjani on liian pitkä, mutten pysty poistamaan mitään, koska kaikki on tärkeää. Haluaisin haudata koko jutun syvälle maahan ja kaivaa sen esiin vasta pienten ikuisuuksien kuluttua, mutten voi, koska kaikki on liian tärkeää.
500-600 sivua on liikaa.
Ajatukseni liikkuvat toisessa tarinassa. Se on niin loistava, etten pysty hengittämään. Se on uskomattoman loistava. Se on musertavan loistava. Sen perusajatus on tajunnanräjäyttävän toimiva, orgastisen vetävä jo yhdellä lauseella ilmaistuna, ja tässä se tulee:
… Ei tule. Jos tulisi, kaikki ryntäisivät ryöstämään sen. Sen sijaan voin kertoa tämän Liian Pitkän Kirjani peruskuvion, sillä hyvin suurella todennäköisyydellä kukaan ei halua varastaa sitä. Tässä se tulee:
Syrjäytynyt nuori mies (Lisbeth Salander / nuori Morrissey / minä) riutuu yksinäisyydessä ja keskivaikeassa masennuksessa eikä halua tuntea mitään. Eräänä kesäyönä hän harhailee hämärällä hiekkarannalla ja törmää sairaalloisen kalpeaan tyttöön (Luna Lovekiva / Skinsin Cassie / Peppi Pitkätossu). Tyttö suutelee häntä ja katoaa. Syrjäytynyt nuori mies päättää miellyttää äitiään etsimällä töitä ja hakeutuu holtittoman mielijohteen takia apupojaksi oudolle seksikkäälle dandylle (James Dean / vanhempi Morrissey / Sherlock Holmes / Lupin / Dumbledore / Edward Cullen / Jeesus), joka pitää maanalaisessa salissa hulluja, vihaa ja epätoivoa roihuavia puheita suurille hiljaisille yleisöille. Sairaalloisen Kalpea Tyttö palaa Syrjäytyneen Nuoren Miehen elämään ja alkaa tutustuttaa tätä outoon harhailevaan holtittomaan elämään; hän haluaa harrastaa seksiä Nuoren Miehen kanssa, mutta Nuori Mies on kaikin puolin estynyt, ja samalla Outo Seksikäs Dandy saa kimppuunsa salaperäisen vihollisen, joka järjestää näyttäviä pelottelunäytöksiä, ja tästä kaikesta seuraa verta, kuolemaa, katoamisia, turkistarhaiskuja, masturbaatiota, pimeitä sieluja ja muuta pikkuvanhaa ja ärsyttävää. Tarinan laitamilla liikkuvat koko ajan Pieni Kaunainen Kalkaros, Tatuoitu Skinhead ja Söpö Pystykorvainen Koira. Nuorella miehellä, Kalpealla Tytöllä ja Oudolla Dandylla on kaikilla pimeät likaiset musertavat salaisuutensa, jotka uhkaavat tuhota heidät kaikki.
Kuulostaako hyvältä? Sinä suuri/pieni/keskikokoinen tuntematon, joka tätä luet: anna vastauksesi kohteliaassa/epäkohteliaassa kommentissa.
Yleensä tarina on hyvä, jos sen pystyy tiivistämään onnistuneesti kahteen (2) lauseeseen niin että nämä lauseet herättävät kiinnostuksen. Tämän perusteella tarinani ei nähtävästikään ole hyvä, mutta fuck that.
Olen muuten ihastunut Sairaalloisen Kalpeaan Tyttöön ja Outoon Seksikkääseen Dandyyn. En ole vähään aikaan saanut mitään oikeaa kirjoitettua, koska kirjoitan limaisia seksitarinoita heistä. Sairaalloisen Kalpea Tyttö masturboimassa Syrjäytynyttä Nuorta Miestä. Outo Seksikäs Dandy viettelemässä Syrjäytynyttä Nuorta Miestä anaaliseksiin. Edellä mainitut hahmot leikkimässä eritteillä.
Niin, ja sitten se epäilyttävä osa: sen oikean tarinan keskellä on monen kymmenen sivun verran kiihkeitä pamfletteja, ja kyllä, ne vastustavat lihateollisuutta ja spesismiä, ja siksi kirjan nimi on Liha. Monen kymmenen sivun verran kiihkeitä pamfletteja – kuulostaako kammottavalta? Se onkin kammottavaa, mutta jos tätä ei julkaista, tapan kaikki kustannusihmiset.
Olen ajatellut ryhtyä naamioiduksi kostajaksi. Minulla on kaikenlaisia väkivaltaisia visioita (joita olen liian laiska ja arka toteuttamaan). Osoitan raivostuttavia idiootteja kädelläni kuin se olisi ase. Potkin asioita. Revin sanomalehtiä. Revin uusnatsien tarroja tolpista, kannan ne lähimpään roskikseen ja kiinnitän tilalle tarroja, joissa on sika häkissä ja teksti: Millä oikeudella?
Olen ajatellut ryhtyä maskuliiniseksi. En miehekkääksi vaan maskuliiniseksi. Haluan olla karu ja karhea ja itkeä. Olen soutanut ja melonut niin paljon, että lihasmassan kasaaminen on jo hyvässä alussa.
Tahdon moottoripyörän ja kuolla niin kuin James Dean, vaikkei hän kuollutkaan moottoripyörän selkään.
En siis halua kuolla, mutta jos kuolisin, niin.
 |
| I'm glad he's dead and not playing "sympathetic" roles as an 81-year-old used-to-be. |
Btw, viimeisen kuukauden aikana tälle tunkiolle on Googlessa päädytty näitä teitä:
"ainoa mitattava" "instrumentaalinen arvo"
antti nylén perttu häkkinen
miki liukkonen image
tomaattifarmi
wanderlust miki liukkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano mulle jotain tai kuolen