Pornosta ja muusta

Yritin kirjoittaa tänne jotain eilen iltapäivällä, mutten viitsinyt kirjautua Bloggeriin, ja niinpä vietin koko illan ja melkein koko yön tekemällä kaikenlaista muuta "ensin". En tehnyt mitään merkittävää.

Minulla on ongelma. Joka kerta kun saan oksennettua tänne jotain, poden jonkinlaista moraalikrapulaa seuraavat kolme viikkoa. En viitsi edes avata blogia ja katsoa mitä kirjoitin, sillä muistikuvissani teksti näyttäytyy jonain hirviömäisen kiusallisena. Kun olen vältellyt asiaa kolme viikkoa ja valvonut pari vuorokautta, uskaltaudun tänne kuitenkin aina lopulta ja pidän aikaansaannoksiani ihan vekkuleina. Hirviömäisen kiusallisina, mutta ihan vekkuleina.

Tiheyden puute päivitystahdissa ei siis johdu siitä, etteikö minulla olisi mitään asiaa. Minulla on loputtomasti asiaa. Siksi jokainen kirjoitukseni on epäinhimillisen pitkä. Olisi tietysti sievempää ripotella viisauden helmiä lyhyissä asiallisissa teksteissä joka toinen päivä, mutten osaa.

Kitalakeeni on kertynyt kaikenlaista pahanmakuista sanottavaa erilaisille ihmisille, joita olen nähnyt "mediassa" yms. En jaksa tehdä asialle mitään nyt. En jaksa kirjoittaa epäinhimillisen pitkästi.

Yhden asian hoidan kyllä heti, koska muuten unohdan sen.

Joku Jani Kinnunen mainitsee Joonas Konstig -tekstini Facebookissa sivulla, jolla esittelee pihvien kuvia. Hänen mukaansa juttuni on "järjettömän pitkä tilitys, kun joku nykysuomalaiseen tapaan pahastui [Konstigin tekstistä]. :)"


 
"Järjettömän pitkä" tarkoittaa käytännössä sitä, ettei Jani Kinnunen lukenut kirjoitusta. Näin toimii tyypillinen kiusaaja, joka on muka nauravinaan kovalla äänellä aina kun joku asettuu puolustamaan kiusattua. (Hassu fakta: Konstigin teksti on pidempi kuin omani.)

Hänen kieltäytymisensä tekstini lukemisesta selittää myös hänen väärinkäsityksensä: hän erehtyy kuvittelemaan, että olen "pahastunut" Konstigin kirjoituksesta.


Oikaisen hänen erehdyksensä.


Sanan "pahastua" käyttäminen tässä tilanteessa on räikeää vähättelyä. Kun kyse on lukemattomista silmittömästi kärsivistä viattomista ja koko maailmanhistorian suurimmasta moraalisesta kysymyksestä, ei "pahastuta" tai suutahdella. Kun joku - tässä tapauksessa Joonas Konstig - asettuu satojen miljardien lastenkaltaisten olentojen elämänpituisen, sanoinkuvaamattoman kivun ja tuskan puolelle (vain siksi, että saisi tuntea olevansa kerrankin normaali; kiusaajien eikä kiusattujen puolella), minä en pahastu.


Sen sijaan minä suutun. Raivostun. Tulen uskomattoman surulliseksi. Menetän yöuneni. Tunnen kauheaa kipua jossain keuhkojeni alueella. Tunnen itseni voimattomaksi silittäessäni koiraani. En jaksa innostua auringonpaisteesta. Toivon koko ihmiskunnan kuolemaa. Menetän haluni elää. Saadakseni sen takaisin minun on kirjoitettava.


En siis kirjoittanut Joonas Konstigille siksi, että "pahastuin". Kirjoitin, koska se on ainut keinoni jaksaa elää maailmassa, jossa pienet, heikot ja viattomat kärsivät teidän kaltaisienne takia, Jani Kinnunen. Ette varmaankaan ole paha; olette vain "elämännautiskelija", jonka elämännautiskelun rinnalla näillä pienillä ja viattomilla ei valitettavasti ole mitään merkitystä:

He ovat oikeasti olemassa. Suljettujen ovien ja paksujen seinien takana jossain kaukana keittiöstänne, hyvä Jani Kinnunen, mutta olemassa he ovat silti. Kuinka paljon teihin itseenne sattuisi samassa tilanteessa? Heihin sattuu yhtä paljon. Kärsimyksessä he ovat kaltaisianne. Älyssä he ovat lapsia.

Pyydän siis, ja lakkaan samalla teitittelemästä:

katso heitä. Älä naura kovaa. Ole hetki aivan hiljaa.




___





Muita asioita: Näin Tarja Halosesta kertovan elokuvan. Hämmästyin sitä inhimillisen lämmön, myötätunnon ja mustan huumorin määrää. Tarja Halonen on uskomaton ihminen, eikä tällä ole mitään tekemistä puoluepolitiikan kanssa. Hän on tavallaan lempi-ihmiseni Paul McCartneyn ohella. He ovat vieläpä samaa sukupolvea, enkä usko että se on sattumaa. Arvelen että ihmislajin empatiakyky oli ja on korkeimmillaan nimenomaan 60-luvulla nuoruuttaan eläneen sukupolven kohdalla. He olivat kaikkea mitä minun sukupolveni ei ole. Paska tapahtuu.

Äh. En kirjoita enempää. Kirjoitan huomenna! Ehkä.

Sanon vielä jotain. Hmm.

Porno ei toimi.