Helsinkiläinen kupla on ihan jees

Kävin äänestämässä. Se tuntui inhottavalta ja vastenmieliseltä, mutta monet tärkeät ja tekemisen arvoiset asiat ovat melko inhottavia ja vastenmielisiä, joten hoidin homman. Pääsinpähän kävelemään vanhan kouluni käytävillä. (Sekin oli inhottavaa ja vastenmielistä.)

Keskusta ja perussuomalaiset voittivat vaalit. Ne edustavat kuulemma "maalaisia arvoja". Helsingin Sanomien jutussa näyttelijä Krista Kosonen ihmetteli vaalitulosta ja kertoi, ettei henkilökohtaisesti tunne ketään joka äänestäisi perussuomalaisia. "Tulos ei edusta minun Suomeani", Kosonen sanoi. "Minun Suomeeni kuuluvat tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja kaikille hyvinvointivaltio ja kaikenlainen rasismi pois. Minusta se on vain rikkaus, että tänne tulee ihmisiä, eikä vain suljeta ovia."

Tästä kommentista nousi "kohu". Onhan kerta kaikkiaan pöyristyttävää, syvästi suvaitsematonta ja aivan valtavan epäpullantuoksuista, että Krista Kosonen sanoi näin. Tasa-arvoiset ihmisoikeudet? Mitä paskaa! Kaikille hyvinvointivaltio? Hyi! Häpeä, Krista Kosonen!

Tämä "kohu" on tietysti lähtökohtaisesti aivan feikkiä. Kommentissa ei yksinkertaisesti ole mitään loukkaannuttavaa. Se on kiltin näyttelijän vilpitöntä ihmettelyä. Krista Kososella on tietääkseni täysi oikeus ilmaista omat arvonsa, siinä missä Timo Soinilla, joka lienee heittänyt kymmenen toisia äänestäjäryhmiä selvästi härskimmin leimaavaa kommenttia vaalituloksen jälkeen, eikä kukaan ole loukkaantunut, koska, no, heittäköön.

Pöljä ja provosoiva on (tarkoituksella) ainoastaan Hesarin jutun nettiversion otsikko:

(Ihmisillä on suuri tarve raivostua internetissä + Lehtien nettiversiot elävät klikkauksista --> Journalismista ja etenkin otsikoista tulee paskaa, jonka ainut tarkoitus on synnyttää voimakkaita tunnereaktioita ja täten tehdä rahaa. -> Ihmiset ovat tietämättömämpiä asioista kuin aikoihin.)

Tämä tässä on kaikkein ärsyttävintä: kukaan ei ole loukkaantunut. Vahvat tunteet on revitty tyhjästä.

Kaikkein äänekkäimmin Kososen kommentista "loukkaantuneet" ovat kulttuuri-ihmisiä ja/tai kaupunkilaisia, jotka yrittävät todistella että he itse ovat reippaita joka aatteen ystäviä eivätkä suinkaan elä punasinivihreässä kuplassa juomassa lattea ja kannattamassa ihmisoikeuksia. Esimerkkinä kirjailija Jari Järvelän twiitti:

Keskivertopersu vaikuttaa minusta erilaisuutta ymmärtävämmältä kuin Krista Kosonen. http://t.co/JciiA80Ng5
— Jari Järvelä (@JarvelaJari) 21. huhtikuuta 2015

Häh? Siis millä perusteilla? Onko "keskivertopersu" esimerkiksi jossain kohtaa tätä keskustelua osoittanut olennaisesti ymmärtävänsä liberaalien näyttelijöiden maailmankuvaa? Linkki?

Kaikella kunnioituksella "keskivertopersulle" ja Jari Järvelälle, mutta ei tällaista voi heittää vilpittömästi. Nämä ihmiset lähinnä röyhkeästi ratsastavat tilanteella retweettien perässä, koska heille sosiaalinen hyväksyntä > kaikki muu. Älykkäiden ihmisten älyllinen epärehellisyys on välillä hurjaa.

Otetaan joku todellista erilaisuutta edustava henkilö: katsotaan kun mielenterveysongelmista kärsivä puoliksi irakilainen yksijalkainen transnainen pyytää tukea ja ymmärrystä sekä "keskivertopersulta" että Krista Kososelta. Pitääkö joku oikeasti todennäköisenä, että "keskivertopersulta" irtoaisi enemmän empatiaa? (Yksittäinen persu ja "keskivertopersu" ovat tietysti eri asioita. Yksittäisillä ihmisillä on erilaisia syitä äänestää perussuomalaisia, mutta käsittääkseni "keskivertopersun" määritelmään kuuluu jo lähtökohtaisesti tietty varautuneisuus kaikkein erilaisimpia kohtaan.) (Uskon silti että merkittävä osa perussuomalaisiakin äänestäneistä äänesti ennen muuta ihan ymmärrettävällä logiikalla tyyliin "Hyvä, viimein löytyi ehdokas joka haluaa laittaa tämän seudun tiet kuntoon", ei siksi että esim. raivoisasti vastustaisi muita ihmisiä.) 

Nimenomaan mielenterveysongelmista kärsivä puoliksi irakilainen yksijalkainen transnainen on henkilö, jonka ymmärtämisessä myötätunto erilaisia kohtaan lopulta mitataan. Tällaisen yksilön erilaisuus ja hätä on niin räikeää ja ilmiselvää, että yksi yhteiskunnan moraalisen sivistystason tärkeimmistä mittareista on se kuinka se häntä kohtelee.

Tällaisten asioiden perusteella minä päätän ketä äänestän.

Yhteiskunnallisessa muutoksessa on tiettyjä mekanismeja.

Olisi todella hyvä, jos tavalliset ihmiset ajattelisivat itse. Toisin sanoen olisi hyvä, etteivät he identifioituisi puolueiden mukaan. Se on nimittäin vaarallista ainakin kahdesta syystä: 1) Oikeistolaiseksi itsensä katsova ei kuuntele vasemmistolaiseksi itsensä katsovaa ihmistä, ja toisinpäin. Ihmiset ovat irrationaalisia: he kuuntelevat lähinnä ihmisiä, jotka laskevat omaan ryhmäänsä. 2) Oikeistolaiseksi, vasemmistolaiseksi, konservatiiviksi, liberaaliksi tai vihreäksi identifioituessasi otat yleensä sisään ison joukon mielipiteitä, jotka joku muu on ajatellut puolestasi. Jos ottaisit itse asioista selvää, voisit huomata että moni omaksumistasi mielipiteistä voi olla melkoista roskaa.

Minä en ole oikeistolainen, vasemmistolainen, konservatiivi, liberaali tai vihreä. Olen jotain mieltä ainoastaan niistä asioista, joista tiedän tarpeeksi ollakseni niistä jotain mieltä. Monista asioista en vielä tiedä tarpeeksi. En siis ole niistä vielä mitään mieltä. Yritän koko ajan sivistyä lisää, jotta voisin olla asioista jotain mieltä.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitäisi toteutua ainakin kaksi asiaa, jotta "länsimainen sivistys" olisi enemmän kuin vitsi: 1) Päätöksenteon pitäisi perustua tutkittuun, puolueettomaan tietoon. Sen tulisi olla ennakkoluulotonta ja rationaalista. Jos ideologia on ristiriidassa tieteen kanssa, ideologia on väärässä. 2) Rationaalisuus ei tarkoita psykopatiaa. Päätöksenteossa on välttämätöntä sydämen sivistys. On kunnioitettava ihmisten vapautta, arvoa, virheellisyyttä ja erilaisuutta. Ilman armoa ja myötätuntoa sivistystä ei ole.

Valitettavasti valtava enemmistö ihmisistä on niin järjettömiä tunneolentoja, että käytännössä todella harva poliitikko toimii noiden periaatteiden mukaan. Jotkut kuitenkin toimivat niiden mukaan enemmän kuin toiset. Tämä on olennaista. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen sivuuttaminen on yksinkertaisesti epätieteellistä ja vaarallista, eikä ihmisen tarvitse jotenkin erikseen identifioitua "vihreäksi" sen tunnustaakseen. Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen oikeuksien polkeminen taas on yksiselitteisesti inhimillisesti väärin. (Ainakin näyttäisi olevan mahdotonta eettisesti perustella kuinka se voisi olla oikein.) Miljoonien ja taas miljoonien villieläinten kiduttaminen pienissä ritiläpohjaisissa häkeissä osoittaa myös aivan suunnatonta sydämen sivistyksen puutetta, varsinkin nyt kun tiedämme monen nisäkkään olevan tuntemisen suhteen ja kognitiivisesti ihmislapsen tasolla. Monen asian voi perustella siitä saatavalla rahalla, mutta johonkin on vedettävä raja. Taloudellisen hyödyn nimissä ei voi hyväksyä mitä äärimmäistä hirveyttä tahansa. Turkistarhaus on erinomainen esimerkki äärimmäisestä hirveydestä.

Väitän, että nämä ovat kaikki kantoja, joihin ihminen saapuu kun tieteellinen tieto yhdistyy eettisesti vastuulliseen ajatteluun. Toisin sanoen, kun yhteiskunta kehittyy moraalisesti, se alkaa suhtautua ympäristö-ongelmiin vakavammin, kannattaa vähemmistöjen oikeuksia ja vastustaa eläinten huonoa kohtelua. Kaikki muutos ei todellakaan lähtökohtaisesti ole hyvää. Osa on. Esimerkiksi tämä.

Isossa kaupungissa ollaan esimerkiksi näissä asioissa vähän pidemmällä kuin pienemmillä paikkakunnilla keskimäärin.

Modernien yhteiskuntien lähihistoriassa voi erottaa tiettyjä kehityskulkuja, jotka myöhemmin on helppo arvioida "järjen" ja "hyvyyden" voitoiksi. Hyvä esimerkki on esimerkiksi se, että ihmistä ei enää tuomita orjaksi tai kakkosluokan kansalaiseksi siksi että hänellä on tumma iho.

Nykyään meille on ilmiselvää, että tässä on voittanut järki ja hyvyys. Kehitys ei kuitenkaan selity sillä, että ihmiset yksilöinä olisivat kovinkaan järkeviä. Yksilöt eivät ole kovinkaan järkeviä. Kaikki eivät vetäytyneet yksin vuorille filosofoimaan ja tulleet itsenäisesti siihen johtopäätökseen, että rotuerottelu on perseestä. Jos lukee tutkimustietoa siitä, kuinka ihmiset tekevät päätöksiä, reagoivat epäkivaan tietoon ja muuttavat mieltään, on ilmiselvää että ihmisen kognitiiviset prosessit ovat usein aivan helvetillistä, epärehellistä ja pelokasta mössöä.

Merkittävä enemmistö ihmisistä ei ole ajattelijoita. Yhteiskunnalliseen muutokseen riittää, että jotkut ovat.

Ajattele yläastetta. Uskon, että yläasteet ovat merkittävän samanlaisia minne tahansa menetkin länsimaailmassa. Yläasteella on tärkeää olla riittävän samanlainen kuin muut, ja syvällinen ajatteleminen on noloimpia asioita mitä voit tehdä. Älyköt, taiteilijat ja ylipäätään ne ihmiset, joilla on ratkaisevasti erilaiset arvot ja intressit kuin muilla, ovat yläasteen sosiaalisessa järjestyksessä usein hylkiöitä ja outolintuja. Vaikkeivät olisi, oudoista ideoista ja uusista ideologioista on paras pysytellä enimmäkseen hiljaa.

Iso kaupunki eroaa pienemmästä paikkakunnasta siinä, että yläasteen jälkeen maailma avautuu enemmän. Pienempienkin paikkakuntien hylkiöt ja outolinnut usein muuttavat tänne, koska täällä on enemmän tilaa olla erilainen. Koska ihmisiä on paljon enemmän, tiettyä naapuripainetta ei ole. Erilaisten on helpompi löytää muita erilaisia. Muodostuu alakulttuureja. Miltei poikkeuksetta, elävät alakulttuurit vaikuttavat vähitellen valtakulttuuriin.

Kaupungissa vaihtoehtoja sosiaalisessa ympäristössä on enemmän. Yhtäkkiä esimerkiksi ympäristötietoisuus onkin hyväksyttävä vaihtoehto. Siihen päätyäkseen ei tarvitse enää ajatella itse, riittää että imitoi, näkee että työkaveri on tehnyt hyvät johtopäätökset ja tekee perässä. Uudet ideat saavat varttua ja hengittää, ja jos niissä on jotain järkeä ja sydäntä johon tarttua, ne alkavat myös levitä.

Keskimääräinen kaupunkilainen on ihan yhtä typerä ei-ajattelija kuin keskimääräinen pikkupaikkakuntalainen. Mutta siellä missä on ihmisiä, on myös ajattelijoita, ja kaupungissa heille on enemmän tilaa.

Koko maa tulee liikkumaan siihen suuntaan mihin Helsinki liikkuu. Siihen vain menee jonkin verran enemmän aikaa.