Rags to riches

Ei kannata jättää nukkumatta, lapset. Nukkumatta jättäminen on ehkä paras keino päästä hallitsemattomiin surun tunnelmiin.

Surua on kahta laatua: oudon nautinnollista melankoliaa, joka tuntuu melkein onnelta. Ja sitten on tätä.

Aion nousta täältä.

En käsitä kuinka blogissani vieraillaan näin paljon. Joskus kirjaimellisesti satoja kertoja päivässä. Täällä on pakko käydä ihmisiä, jotka eivät koskaan näyttäydy. Keitä olette? Mistä tulette? Joka tapauksessa: olette siellä. Sanokaa jotain.

Puhun nyt suoraan sinulle. Jos jostain tuntemattomasta syystä olet siinä ja luet tätä ja olit aikeissa lähteä sanomatta mitään, pysähdy hetkeksi ja kerro vaikka mitä kuuluu.

Siis mitä sinulle oikeasti kuuluu. Sehän on täysin eri asia kuin vastaus jonka yleensä annat kysymykseen "Mitä kuuluu?" Vai mitä?