tiistai 10. helmikuuta 2015

En tiedä miksi

Miten on mahdollista olla niin pohjattoman toivoton ja ankea ja hengityskyvytön yhdellä hetkellä, niin tärisevän täynnä toivoa ja intoa ja elämää kymmenen minuuttia myöhemmin, ja sitten taas takaisin?

Mietin että mitenköhän tämä loppuu, loppuuko tämä tarina valoon ja voiton tunnelmiin vai luovutanko jonain päivänä kaikkien saatanallisten Negatiivisten Tosiasioiden ja Maailman Pimeän Puolen edessä. Jälkimmäisessä tapauksessa luovun varmaankin kaikesta toivosta, järjestä ja moraalista, irtisanoudun ihmisyydestä ja siirryn yhteiskunnan ulkopuolelle syömään roskia ja hampurilaisia ja pelottelemaan vastaantulevia ihmisiä


Jos löytäisin karaokebaarin jossa voisin laulaa tämän niin olisin onnellinen ainakin sen illan, en tiedä miksi

Osaan laulaa teoriassa, teoriassa tiedän täsmälleen miltä laulamisen pitäisi kuulostaa mutten vain pysty tuottamaan sitä ääntä

5 kommenttia:

  1. Näin unta että söin roskia se oli mukavaa ps viimeisestä postauksesta on jo tovi hoppua nyt

    VastaaPoista
  2. Eräänä kevätpäivänä vuonna 2012 tai 2011 oli jotenkin erityisen hilpeän säihkyvä taikapäivä, silloin tein mielestäni uskomattoman hyvän oivalluksen "kevät on naulakko". Ajattelin että kevät on jotenkin erityisen vuoristorataista aikaa, yhdessä hetkessä tanssahtelee ja toisessa makaa sängyn pohjalla pimeässä ikkunattomassa huoneessa ja itkee hiljaa, vaikka en tiedä pitääkö se nyt oikeasti paikkansa, siis että se olisi jotenkin keväistä. Mut kumminkin, se naulakko oli jonkunlainen vertauskuva miten siellä on monenlaisia monenvärisiä takkeja eli mielialoja joita sitten vaihtelee.

    Enää se ei kuulosta ollenkaan niin hyvältä. Itseasiassa aika tosi tyhmältä nyt kun kaikki tuon kevätpäivän säihke on poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa oivalluksessa on jonkin verran totuutta... Tosin sanoisin että naulakkoilmiö on totta usein muulloinkin kuin keväällä.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen