keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Niin... Elämää

Itkin Flemari 13:ssa. En ollut lainkaan humalassa, mutta itkin. Tai ainakin luulisin että se oli itkemistä. Ainakin melkein-itkin? Se oli yllättävää, koska olin kuvitellut että tämä koko juttu oli vitsi, mutta ei näköjään ollut. Se ei ollutkaan vitsi. Yritin sanoa mitä rakastan sinussa (sinussa? miksi kirjoitan näin? miksi en kirjoittaisi näin? en tiedä, ole ystäväni jos jaksat tätä. ei tarvitse jaksaa jos et jaksa. tämä tulee olemaan raskasta jonkin aikaa.), mutta en oikeastaan saanut sitä sanottua, koska aina kun yritin, silmäni täyttyivät vedellä ja se oli vaikeaa. Mutta miksi sitä edes tarvitsisi sanoa. On lista asioita, jotka voisin sanoa, mutta tämä on vain surullista. Kaikki, kaikki, kaikki on niin surullista, se on aina ollut fakta. Huh, olen väsynyt.

Aivan järjetöntä itkeä tätä. Itke kuolemaa. Itke turkistarhausta. Miksi itkeä tätä, en todellakaan tiedä. Miksi itkeä mitään, mikä sen biologinen tarkoitus lopulta on.

Hankalinta itkemisessä on räkä. (Jokainen kirjoitus tässä blogissa käsittelee oksentamista tai räkää. Pahoittelen.) Kaiken kaikkiaan pidän itkemistä viehättävänä toimintana. Pidän ihmisistä kun he itkevät. Hyvää: olen selvästi elossa. Huonoa: elossa on hyvin raskasta olla. Väitin, ettei minulla ole mitään minkä takia pysyä elossa. Onpa julmasti sanottu, eikä se edes ole totta. Minulla on monta velvollisuutta tässä elämässä. Ne eivät tee minua varsinaisesti onnelliseksi. Kunpa en olisi tehnyt itselleni näitä suuria suunnitelmia.

Outo oli tämä yö. (Outo oli tämä sanajärjestys.) En tiedä olemmeko jotenkin epänormaalin terveitä ihmisiä vai jotenkin pervoja, mutta arvelen että on jotenkin epätavallista istua keskustelemaan tällaisista asioista tällaisilla kokoonpanoilla. En tosin tiedä, koska en tiedä mikä on tavallista.

Olen niin onneton että en jaksa hengittää. Tämä ei ole kenenkään vika. Se on ollut jo pitkään näin. Kuulin joskus, että delfiinit hengittävät tietoisesti. Hengitys ei ole niille automaattista kuten ihmisille. Ne yksinkertaisesti päättävät hengittää tai lakata hengittämästä. Jos hengitykseni ei olisi automaattista, olisin varmaan unohtanut tehdä sitä jo ajat sitten. (Pitäisi nukkua enemmän.)

On kahdenlaisia onnellisia: onnellisia, jotka ovat onnellisia siksi että asiat ovat hyvin, ja onnellisia, jotka ovat vain päättäneet olla onnellisia paskan keskellä. Minulle jää jälkimmäinen vaihtoehto. Joko jatkan tanssimista aamuisilla kaduilla ilman mitään järkevää syytä, tai sitten annan murheen lihansyöjäkasvimaisesti nielaista minut sisäänsä.

Olen käsittänyt, että joskus ihmiset ovat tavallaan vähän ihastuneita minuun luettuaan tätä blogia. Ja sitten he tapaavat minut.

Tietääkseni kukaan tosimaailmassa ei ole koskaan ollut ihastunut minuun. (Paitsi ala-asteella, mutta se on eri asia.) Olen pahoillani. Olen pettymys. Arvelen, että tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa että olen ruma ja huonoihoinen rääpäle. Toisaalta Harry Houdini oli ruma ja huonoihoinen rääpäle, mutta hän oli puhdasta seksiä. Ymmärrän kyllä miksi ihmiset luulevat että olen homo.

En valitettavasti ole homo. (Lainatakseni erästä suurta ajattelijaa: tsorgen.) Muistan kun kerran reilu vuosi sitten pysähdyin auttamaan erästä koditonta miestä. En tiedä miksi juttelin hänelle, mutta juttelin kuitenkin, ja se sai hänet jotenkin luhistumaan nyyhkiväksi mytyksi. Hän puhui Elastisesta ja sitten naisista. "Oispa homo, jos sitten ois helpompaa", hän itki, eikä siinä ollut mielestäni mitään järkeä. En tiedä miksi mikään olisi helpompaa jos olisi homo. Se olisi kaikki aivan samanlaista.

On pakko nukkua. Nukun nykyään 2-4 tuntia vuorokaudessa, ja se selittää ehkä aika paljon.

Jos joku haluaa rakastaa minua, pyydän. Vie minut pois täältä joksikin aikaa, vien sinut pois täältä joksikin aikaa. Kaipaan läheisyyttä ja rehellisyyttä ja ööh, rakkautta. Jonkun pitää lyödä minua naamaan sillä tavalla.

Koska lopussa on aina yksinäisyys. Jonkun on pakko tunkea sen ikuisen kentän sisään. Jonkun on pakko olla röyhkeä.

20 kommenttia:

  1. Tämäkin merkintä on jotenkin aivan järjetön. Miksi puhun näin paljon, kun pitäisi varmaan olla vain ihan hiljaa? En oikeasti tiedä mikä olisi fiksuinta nyt. Olen ihan aidosti sekaisin. Siis vaarallisen sekaisin. Jos jatkan tätä ihmisten kanssa elämistä, menenkö vain pahemmin sekaisin? Jos vetäydyn takaisin yksinäisyyteeni, menenkö vielä sitäkin pahemmin sekaisin? Kaikki vaihtoehdot tulevat tekemään minut hulluksi. Ei voi olla totta. En voi sietää tätä. Sori että jouduitte tekemisiin näin epätasapainoisen ihmisen kanssa. En itsekään tiennyt olevani näin pihalla.

    VastaaPoista
  2. "Haluan kuolla" on todella hirveä asia sanoa. Usein ihmiset haluavat kuolla ohimenevästi ja alkavat sitten taas kestää. Siinä ohimenevässä hetkessä ei pitäisi häiriköidä muita "haluamalla kuolla".

    VastaaPoista
  3. Argh, ryhdistäydy nyt. Mene nukkumaan hullu.

    Kyllä, puhun itselleni blogini kommenteissa

    VastaaPoista
  4. Hei. En edes olekaan ruma. Huonoihoinen rääpäle kyllä, mutta ihan silleen jännä.

    VastaaPoista
  5. Mitä ihmettä! Sähköpostini mukaan Anonyymi on kello 8:27 kommentoinut tähän merkintään:

    "Nyt minäkin itken."

    mutta en näe tätä kommenttia täällä.

    Joka tapauksessa. Anonyymi. Tietäisinpä kuka olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää että se katosi. Unta vai totta? Niin kuin mä haihdun pois hetkeksi
      Aamu-usvan haamuja maisemissa.

      En tiedä, tämä on tosi vaikeaa. Älä lakkaa hengittämästä. Haluan olla ystäväsi, olisi sääli jos häviäisit mun elämästä. En varmaan oo oikea ihminen sanomaan näitä mutten kai vääräkään

      Poista
    2. Hmm. Anteeksi, olen hullu.

      Poista
  6. Hei. Hei. Oikeasti. Tällaista on elämä. Joillakin se on vähän oudompaa ja kiihkeämpää kuin toisilla, mutta tätä se on. Sille voi nauraa. Naurankin sitten kun olen vähän nukkunut.

    VastaaPoista
  7. Mun kanssa pitää varmaan muistaa tämä: kaikki menee aina yli. Käsittelen tässä nyt varmaan kaikkia ongelmiani ja sekoilujani samaan aikaan, siksi tämä on niin ylitse hyökyvän idioottimaista.

    VastaaPoista
  8. Itkemisen tarkoitus: puhdistaa silmä (esim. hiekasta)
    Surusta itkemisen tarkoitus: puhdistaa silmä nähdyltä surulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi Flemarissa lensi hiekkaa?

      Poista
    2. No ilmeisesti näin ↓↓

      Poista
    3. Nyt kun vastaan tähän, nuolesi osoittavat ihan väärää kommenttia.

      Poista
    4. Siksi pistinkin kaksi nuolta, jotta ne osoittaisivat vielä alemmas, eli juuri tähän kommenttiin.

      Poista
  9. neljäs paidassasi1. lokakuuta 2014 klo 19.21

    Hiekkamyrskyt saapuvat kutsumatta ja yhtyvät tekosyyksi puettuun sattumaan

    VastaaPoista
  10. Haluan nyt kommentoida tähän, joten kommentoin nyt tähän.

    Onnellisuus on surullista. Niin helvetin surullista.

    Olen onnellinen.

    Kävin Pekingissä ja melkein Hongkongissa.

    Kerron vielä joskus jotain (tai kaiken).

    Kaikkea hyvää,
    Ganni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelen onnestasi. Juuri nyt olisin mielelläni onnellinen, mutta jos olisin, sekin olisi varmaan vitun vaikeaa.

      Kerro vielä kaikki. Jaksan odottaa. Pidä onnestasi kiinni.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen