torstai 18. syyskuuta 2014

...I had not forgotten them

Vau mitä ihmisiä.

Voisinpa aloittaa alusta kanssanne. Kaikkien kanssa. Voisinpa aloittaa alusta paremmilla lähtökohdilla. Mutten voi. Näillä mennään. Kaikille annetaan yhdet kortit.

Pitäisi ehkä vetäytyä hetkeksi. Pitäisi keskittyä taas ihmisiin, joita ei ole.

Juuri nyt on ehkä vaikeinta koskaan.

14 kommenttia:

  1. Tästä blogista on hyvin vaikea pysyä poissa. Vaikka pitäisi jonkin aikaa pysyä poissa kaikesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olen tulossa flunssaan ja siksi kuvittelen että kaikki on surullista! Se on yksi mahdollisuus. Voi helvetti että sitä voikin olla pihalla.

      Poista
  2. On olemassa eräs bloggaaja, joka on kokenut samantyyppisiä vaikeuksia kuin minä ja joka on samalla onnellisimpia ihmisiä joita olen koskaan nähnyt. Jos tapaisin hänet, voisin ravistella häntä hartioista ja vaatia häntä selittämään miksi hän on onnellinen, mutta tuskin hän osaisi kertoa. Onkohan onnellisuus vain jotain aivokemiaa, jolle ei edes mahda paljon mitään? Sitten kuvitellaan että se on jotain, minkä ihminen valitsee oikeilla filosofioilla ja oikeilla elämäntavoilla. Ehkä tarvitsen vain aikaa.

    VastaaPoista
  3. Olen vähän sairas päästäni. :D

    Siinä asenne jonka kokeilen ottaa tähän kaikkeen tästä eteenpäin. Angstaaminen ja itsesääli ei auta mitään.

    Tästä eteenpäin:

    :D

    VastaaPoista
  4. Kaikki muuttuu paremmaksi, lapset.

    VastaaPoista
  5. Hassua miten aina luen näitä kirjoituksia mielenkiinnostuneena, ja haluaisin taaskin kertoa jotain, mutten oikein tiedä mitä tietäisin.. hmm.. hmhm.. Joten siksi kommentoin taas vaikkei minulla oikein ole mitään kommentoitavaa. Se on tällä hetkellä lähinnä huvittavaa. öö...

    Kerään listaa kysymyksistä joihin ei ole vastausta. Tai tottakai kaikkiin kysymyksiin voi vastata jotain, mutta tarkoitan sellaisia kysymyksiä, joihin ei ole mitään järkevää vastausta. Tai siis sellaisia, joihin ei voi/kannata vastata. Tuleeko mieleen yhtään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin juuri tunti sitten sinua. Mietin milloin kommentoisit taas. Olitkin jo kommentoinut!

      Miksi mikään universumissa on olemassa? (Ajatus, että kaikella on jokin tarkoitus, on ihmiseläimen harha.)

      Miksi sininen on sinistä?

      Miksi ihmiset kiinnostuvat niistä asioista joista kiinnostuvat?

      Hyi, miksi koskettelet takapuoltani?

      Poista
    2. :)
      Juu, nämä ovat sopivia. Näitä kysymyksiä keksisi kyllä vaikka kuinka paljon.

      Poista
    3. Yksi kysymys, johon voi kenties vastata:

      Kuka olet? Miten tiivistäisit vastauksen kysymykseen, kuka olet?

      Poista
    4. (Haluan siis oikeasti tietää!)

      Poista
    5. Mitä ihmettä. Miten tähän voi olla näin vaikea vastata? Voitko kysyä sitä jotenkin muuten? (Haluan kertoa.)
      Ja joo, tavataan joskus! En kylläkään tiedä milloin olisin tulossa Helsinkiin ja mitähäh, mutta varmasti joskus voidaan tavata.

      Poista
    6. Mikä haluat olla isona? Oletko iso? Onko sinulla silmälasit? Mikä on kengänkokosi? Uskotko jumalaan? Kuka on suurin idolisi? Pidätkö vanhemmistasi? Onko sinulla vanhemmat?

      Ei ole pakko tavata, jos se ei tunnu oikealta. Jos haluat pitää tämän tällaisena, se käy hyvin. Mutta jos haluat tavata, tavataan oikein mielellään.

      Poista
    7. Pienenä kun piti täyttää niitä ystäväkirjoja, joissa kysyttiin, että mikä sinusta tulee isona, vastasin aina että iso. Jos oikein iso pitäisi olla, voisin olla sellainen sinivalas, joka leppoisasti vaan uiskentelee mukavissa merissä. Voisin myös olla joku mahtavan suuri persoona, joku mystinen ilmiö. En tiedä mitä aion tehdä, mutta toivottavasti teen sen hyvin.
      En tiedä kuinka iso olen (en kiinnitä huomiota ihmisten kokoon), mutta en haluaisi olla ainakaan lihavampi. Olen käsittääkseni melko lyhyt. Ehkä mulla on suuri sydän. Ehkä.
      Silmälaseja ei ole, mutta en tiedä pitäisikö olla. Välillä tuntuu, että tarvitsisin kiikarit. Onko normaalia, että hengästyneenä kaukonäkö heikkenee? Johtuuko se siitä, että happea ei riitä näkemiseen? Kengänkoko on 38 tai 39.

      En oikeastaan usko Jumalaan, mutta en myöskään usko ettei sitä olisi. Ja jos uskon jumalaan, niin en tiedä mihin jumalaan/jumaliin uskoisin. Enkä tiedä mikä lasketaan jumalaksi. Olen varmaankin agnostikko. Käsitykseni jumaluuksista on kai pysyvästi vaihteleva ja olen vahvasti sitä mieltä, että asiat voi olla joko niin tai näin tai noin. Tai jotain. Jumala ja Jeesus on kyllä ihan hauskoja tyyppejä, eikä mulla ainakaan mitään niitä vastaan ole.
      Vaikea sanoa näistä idoleista, mutta nyt on mielessä vain se Jeesus.
      Vanhempani ovat ihan kelvollisia vanhempina, mutta ihmisinä voisivat olla vähän miellyttävämpiä. Tai siis en haluaisi olla heidän kaverinsa. Hyviä ja huonoja puolia löytyy, enkä jaksa nyt selittää enempää. Ja vanhemmat on.

      Tavataan vaan. Varmasti tavataan. Ei ole ollut kyse siitä, ettenkö haluaisi oikeasti tavata, vaan siitä, etten tiedä milloin/missä/miten se onnistuisi helpoiten.

      Poista
    8. Nyt tiedän sinusta enemmän. Se on mukavaa. En tietenkään tunne sinua ennen kuin tapaan sinut. Senkin jälkeen voi viedä vuosia ennen kuin opin tuntemaan sinut. Tuntemaan oppiminen on aikaa vievää.

      Aivan. Kerro sitten kun olosuhteet vaikuttavat oikeilta.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen