lauantai 9. elokuuta 2014

Huomenta

Nukuin yhden päivän ja yhden yön.

Nyt olen jossain määrin rauhoittunut. Aika hermostunut edelleen, mutta se on varmaan ymmärrettävää kaiken jälkeen mitä tapahtui.

Koko viikko on tietyssä mielessä psykiatrinen mysteeri. En tiedä miten tämä diagnosoitaisiin. Pitää ajatella kaikkea tätä paskaa.

Ai niin. Näin unta jossa olin liikkeellä jonkinlaisen rikkaan ja rotevan siskosparven kanssa. Meidän piti päästä heidän kartanoonsa. Sinne päästäkseen piti kiivetä pystysuoraa, metsäistä mäkeä suoraan ylös. Se kesti loputtomasti. Kiipesin viimeisenä ja pelkäsin että joku siskoksista putoaa päälleni.

Omituista.

8 kommenttia:

  1. Nyt mee syömään Line Cafeeseen Hakaniemes siin Rytmii vastapäätä Ekolon vieres ympyrätalon takan entisen Silvopleen kohal, et saat voimas takas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea. Tänään en jaksanut tehdä paljon mitään. Ehkä huomenna.

      Kuka maksoi ne mun kaljat? Voin maksaa niistä.

      Poista
    2. Erkka salee tarjos suurimman osan, mut mennään vaik porukal syömään ens viikol! Jos pystyt herää siihen lounaaseen 11-15

      Poista
  2. Ihmisen elämä on useimmiten psykiatrinen mysteeri, siltä minusta tuntuu. Tai pelkästään mysteeri pikemminkin. Jokaisen helvetin ihmisen.

    Unen parantavaa ja rauhoittavaa vaikutusta ei pidä aliarvioida.

    Olen pahoillani niistä kommenteistani joskus kun mainitsit olleesi hyvin suuttunut. En minä kyllä tiedä olivatko ne nyt lyömisen arvoisia, varsinkaan siinä yhteydessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Tiedän tosin joitain yksilöitä, joiden olemassaolo on helppoa, selkeää ja vaivatonta.

      Mitä? En oikeasti ollut melkein yhtään suuttunut! Uhkailinko lyödä sua tai jotain?! Voi vittu mitä paskaa! Anteeksi!

      Poista
    2. Ei, puhuit kyllä lyömisestäni, mutta en pitänyt sitä siinä tilanteessa todellisena uhkauksena vaan enemmän leikinlaskuna tai sitten vain yksinkertaisesti sekavuutena. Sitä kyllä pidin varsin mahdollisena että olit todella ollut, kuten sanoit, hyvin suuttunut.

      On kyllä olemassa ihmisiä, joiden olemassaolo on mainitsemasi kaltaista, olen itsekin vakuuttunut siitä. Mutta sellaisia ihmisiä on luullakseni hyvin, hyvin vähän. Ja vielä vähemmän sellaisia joiden olemassaolo on ollut sitä koko heidän olemassaolonsa ajan.

      Oli hyvin hauska tavata. Ehkä seuraavan kerran niin että et ole aivan niin vähän nukkunut.

      Poista
    3. Se oli ennen muuta sekavuutta, turhautuneisuutta, huomionkipeyttä ja yleisesti ottaen sitä, että koin tarvetta ilmentää kaikkia huonoimpia inhimillisiä ominaisuuksiani.

      Nyt kun mietin, en oikeastaan tunne ketään ihmistä jonka olemassaolo olisi oikeasti helppoa, selkeää ja vaivatonta. Vähän pelottavaa.

      Niinpä!

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen