torstai 24. heinäkuuta 2014

Lolli Brander

Onnuin juuri kotiin harhailtuani Helsingin yössä kahden todella hyvän ja kiehtovan tyypin kanssa. Kutsun heitä tässä vaikkapa salanimillä Gotta ja Gakseli. Olen hyvin surullinen tällä hetkellä.

Järjetöntä, eikö totta. Kerran olin onnellinen, ja se oli hyvin tuskallista. Keksinkö tuon itse? Ilmeisesti.

Koko edeltävän yön vietin ajelehtimalla ympäri Helsinkiä erään jännittävän henkilön kanssa. Hänen nimensä olkoon tässä Ganni. Karkasimme melkein kaupungista. Jossain vaiheessa yötä sain erinomaisen ajatuksen, jonka päätin kirjoittaa muistiin heti kun tiemme eroaisivat. Tiemme erosivat ja otin puhelimeni muistikirjan esiin huomatakseni, ettei päässäni ollut enää mitään.

Sitä edeltävänä (tai sitä edeltävänä, en tiedä enää) päivänä päädyin spontaanisti (ja elävänä) hautausmaalle erään jännittävän henkilön kanssa. Hänen nimensä oli Genkka. (Olen pahoillani Maria V, me vain päädyimme sinne. Tarkoitus oli säästää hautausmaaneitsyyteni sinulle.) Saimme yllättävät bataattiranskalaiset SoiSoissa.

Huomenna kiipeän hyppyrimäkeen. Sielläkin seurassani on muita ihmisiä.

En vittu tiedä mikä minua vaivaa. En tiedä mikä minua vaivaa. Mitä oikein odotan?

Kaikki nämä yllättävät uudet ihmiset elämässäni ovat ihmeellisiä. Heitä on enemmän kuin sormiani. Tilanne on outo.

Olen vähän ihastunut sinuun. Ei, en sinuun, vaan sinuun. Olen pahoillani.

Juuri nyt en ole erityisen ihastunut itseeni.

Jännittävää:

Sitähän sanotaan, että kaikki maailman ihmiset ovat linkittyneitä toisiinsa korkeintaan kuuden ihmisen kautta.

Isäni tuntee ihmisen, joka tunsi Natalie Woodin, joka tunsi James Deanin. Toisin sanoen minun ja James Deanin välillä on 3 ihmistä. Vaikka James Dean kuoli melkein 60 vuotta sitten.

En tiedä mikä tämä James Dean -homma on olevinaan. Se on lopulta hyvin rasittavaa. En tiedä mitä nämä hommat ylipäätään ovat olevinaan.

Vaikuttaa siltä, että vanhempani heittävät minut ulos. Ensijärkytyksen jälkeen suhtaudun tilanteeseen myönteisesti. Vanhempani ovat olleet ensiluokkaiset ja hienot vanhemmat. Jos epäkonventionaalinen unirytmini todella häiritsee heidän elämäänsä, lähden mielelläni. Olen sen velkaa.

En tiedä mikä minua vaivaa.

108 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olimme paikalla päiväsaikaan. Me voimme hoitaa homman yöllä. Se on sentään jotakin.

      Poista
    2. Näin meidän on kaiketi tehtävä. Yritän toipua pettymyksestäni siihen mennessä kun palaan elävien kirjoihin.

      (Voisin kysyä mihin aiot mennä jos vanhempasi heittävät sinut ulos, kehen olet ihastunut ja miksi olet pahoillasi siitä, sekä minkä vuoksi kaikki alkaa G:llä, mutta en kysy koska oloni on äärimmäisen itsekeskeinen juuri nyt ja haluan tämän kommentin käsittelevän itseäni ja typeriä tuntemuksiani)

      Poista
    3. Ei _hautausmaalle_ mennäkseen tarvitse palata elävien kirjoihin!

      Vastaan kysymyksiin joita et kysynyt:

      Menen asumaan varmaan johonkin yksiöön. Se kuulostaa hyvältä. Saan ainakin nukkua päivällä rauhassa. Ja kirjoittaa Saatanasti. Ja järjestää bileitä. Lol(li).

      En kerro kehen olen ihastunut. Se voisi olla kuka tahansa. Vaikka sinä. En halua ahdistaa ja piinata ihmisiä. Harrastan sitä jo muutenkin tarpeeksi.

      Yhtä hyvin voisi kysyä miksi minä olen Lolli. Siihen ei ole vastausta. Tutkimattomat ovat Jumalan tiet.

      Kerro enemmän typeristä tuntemuksistasi. Haluan kuunnella. Tai siis lukea. En tiedä.

      Poista
    4. Odotan vastaustasi ikävystyneenä. Nämä ovat elämäni pidimmät 14 minuuttia.

      Poista
    5. Pidimmät! Olen nyt 3 vuorokautta tehnyt koko ajan nimenomaan tuollaisia kirjoitusvirheitä. Ehkä pitäisi nukkua vähän.

      Poista
    6. Nyt minua suututtaa koska jouduin avaamaan tietokoneen tätä varten. Kirjoitin vastauksen puhelimellani ja sitten sivu jostain syystä päivittyi ja kadotin kaiken ja nyt olen vihainen.

      Olen pettynyt olemassaolooni ja maailmaan ja kaikkeen. Asioita tapahtuu kun en ole paikalla ja jään niistä paitsi. Huomaan kehitteleväni antipatioita sellaisia ihmisiä kohtaan joita en ole koskaan tavannut ja jotka ovat varmasti mukavia. Esimerkiksi tyyppiä jonka kanssa menit hautausmaalle. Siinä ei ole mitään järkeä.
      Heräsin noin kaksi minuuttia ennen kuin julkaisit tämän kirjoituksen ja ensimmäisiä ajatuksiani oli tarkistaa bloggerin feedi. Miksi mitä helvettiä. Ensimmäisen ajatukseni olisi pitänyt koskea särkylääkettä tai kyljen kääntämistä koska olen nukkunut kaksi tuntia tänä yönä, mutta sen sijaan luin tämän postauksen kello 04.53.
      Kehoni on pettänyt minut enkä pysty nukkumaan vaan sen sijaan minua itkettää ja yskittää ja turhauttaa elää.

      Nämä ovat tuntemuksiani juuri nyt. Lisäksi alkuperäinen kirjoitukseni sisälsi kai jotain muutakin, mutta kadotin ajatuksen kun suutuin.

      Poista
    7. Voi saatanansaatanansaatana. Vaikuttaa siltä että suunnilleen kaikilla on jotain helvetin ongelmia tämän vitun blogin kanssa. Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? MITÄ OIKEIN OLEN TEHNYT VÄÄRIN? Kuka minun pitää murhata että ongelma ratkeaa?

      Miksi olet pettynyt kaikkeen!

      Mitä asioita tapahtuu? Mistä jäät paitsi?

      Hautausmaaihminen oli hyvä ja mukava. Hän ei uhkaa asemaasi.

      Pidätkö mahdollisena, että eksistentiaalinen kriisisi on todellisuudessa seurausta flunssasta tai vastaavasta? Itse reagoin kaikkeen eksistentiaalisella kriisillä.

      "Itse reagoin kaikkeen eksistentiaalisella kriisillä." Jopas. Tuokin on hyvä. Olen tosi hyvä.

      Olen yskinyt nyt monta viikkoa. Olin hetken aikaa flunssassa. Sitten yskärefleksi vain jäi päälle. Huoh. Se on ärsyttävää. Alan yskiä heti kun alan ajatella asiaa. Esim. nyt.

      Poista
    8. Äh. Tavataanko vain jollain pohjoisella hautausmaalla? Tai missä tahansa. Olet erityisen lähellä.

      Poista
    9. Luulen että tällä kertaa ongelma oli puhelimessani eikä blogissasi. Se tekee tuollaista. Jos sattuu hetkeksi laskemaan katseensa tai painaa vahingossa jotain se päivittyy ja tappaa kaiken. Se on vähän kuin minä!

      En tiedä. Kaikkea. Ei mitään. Ihmiset tapaavat toisiaan ja ovat onnellisia. Tuntuu samalta kun silloin kun olin 16 ja jouduin palaamaan lukion ensimmäisellä lomalla kotiin. Olin varma että maailma romahtaa ja ihmiset unohtavat minut ja kun palaan ei ole enää mitään. Ajattelin näin monien muidenkin lomien yhteydessä eikä niin koskaan käynyt. Nyt en edes tiedä mitä kaipaaaaan. Saatana.

      Luultavasti tämä johtuu flunssasta. Haluaisin ryömiä kellariin nukkumaan, mutta sielläkin on hämähäkkejä. Kaikkialla on hämähäkkejä. Vittu että vihaan niitä. Voin elää kaikkien muiden hyönteisten kanssa, mutta hämähäkkieläimet. Ei ei ei. Näin viime yönä unta jossa putosin bussissa jyrkänteeltä mereen ja selvisin. Meressä ei ollut hämähäkkejä.

      Vihaan myös yskimistä. Tämä on vasta alkua ja se inhottaa minua. Yskäni eskaloituvat yleensä pisteeseen jossa koko kehoni kramppaa kun yskin, en pysty nukkumaan lainkaan ja joudun nauttimaan opiaattijohdannaisia sisältäviä yskänlääkkeitä jotta voin hengittää tukehtumatta. En tiedä mistä tämä johtuu. Käänsin lääkekaappimme ympäri eikä siellä ollut minkäänlaisia yskänlääkkeitä, ei edes ilman opiaatteja. Olen niin pettynyt.

      Poista
    10. En tiedä voinko mennä pohjoiselle hautausmaalle kun yskin päätäni irti. Äitini ei varmaan päästäisi minua menemään. Päivät hupenevat ja loppuviikko on hektistä. Kuorimme perunoita ja juhlimme sukuamme ja maanantaina lähden jo pois. Aaaaa. Huomenna juon ehkä olutta kirkonkylällä ystäväni kanssa jos en kuole siihen mennessä. Kotona olen pikkutyttö ja joudun kysymään lupaa kun tahdon mennä, koska en omista autoa.

      Poista
    11. Jos sinussa painaa vahingossa jotain, päivityt ja tapat kaiken? Erityisesti päivittyminen kuulostaa kiinnostavalta. Voi luoja, haluan päivittyä.

      Maailma ei romahda. Lupaan. Käsken sinua lakkaamaan huolehtimasta tällaisesta hölynpölystä.

      No niin. Nyt olet lakannut huolehtimasta siitä.

      Itse asiassa hämähäkkieläimet eivät ole hyönteisiä laisinkaan. Uskon että 'selkärangattomat' on ryhmä jota hait tässä kohtaa. Hait selkärangattomien hyväksyntää. (...)

      Ehkä kohtalo haluaa meidän tapaavan Hietaniemen hautausmaalla. Suosittelen että saavut paikalle nimenomaan pää irti. Minusta on viime päivinä tuntunut vahvasti siltä että omani on irti.

      Poista
    12. Juurikin näin. Miten tämä käytännössä tapahtuu, en tiedä, mutta pidän sitä hyvin todennäköisenä skenaariona. Sydän, sydämellä oli muistaakseni hyvä biisi kaikkien tappamisesta.

      Tiedän etteivät hämähäkit ole hyönteisiä vaan hämähäkkieläimiä ja etteivät hämähäkkieläimet ole hyönteisiä. Tiedän tämän vaikka vihasin myös biologiaa koulussa hyvin paljon. En jaksa ilmaista itseäni. Olen vihainen koska tahdon nukkua enkä pysty. Ehkä mun pitäisi mennä internet-vieroitukseen. Se voisi parantaa yöuniani. Huomaan muka vihaavani monia asioita.

      Katsotaan irtoaako se. Miksi omasi on irti? Uskotko kohtaloon?

      Poista
    13. En usko kohtaloon. Mutta uskon toivoon ja tiettyyn sattumanvaraiseen taianomaisuuteen. Hmm.

      Kun kirjoitan tätä aamun valossa, tajuan että verisuonet tunkevat kädenselistäni vulgääristi esiin. Hyi! Tunkevatko sinun?

      Omani ei ole varsinaisesti irti vaan täynnä tietynlaista ilmavaa typeryyttä.

      Poista
    14. En minäkään. Tällä hetkellä en usko mihinkään muuhunkaan mukavaan ja hyvään koska sattuu ja elämä tuntuu epäreilulta. Koska flunssa on äärimmäinen osoitus maailman pahuudesta. Jonain päivänä taas otan pään ulos perseestäni ja jatkan eteenpäin, mutta vielä hetken olen itsekeskeinen kärsimyspallo.

      Eivät tosiaan, mutta käsittääkseni kyseinen ilmiö on vallan tavallinen, ainakin jos sattuu olemaan hoikkarakenteinen mieshenkilö. Sukupuolijakaumaa tapausten yhteydessä en ole tosin kovin tarkasti tutkinut, mutta mulla on tällainen mielikuva. Mielikuvani on varmasti luotettava informaation lähde!

      Omani on ilmeisesti täynnä aivoja syövyttävää limaa. Yäk. Vaihtaisin tämän ilmavaan typeryyteen ihan koska vain.

      Yhtäkkiä huomaan että olen valvonut kaksi tuntia tämän asian tiimoilta. En tiedä mikä mua vaivaa. Ulkona tosiaankin paistaa aurinko kuin olisi keskipäivä. Ainakin siltä se tuntuu sälekaihdinten takaa.

      Oletko jo lähtenyt kohti Barentsinmerta?

      Poista
    15. Jokaisella on oikeus välillä olla itsekeskeinen kärsimyspallo. Itse mietin, että oikeastaan haluaisin että jotain räjähtävää vain tapahtuisi. Kaikki romahtaisi tai heräisi eloon. Joku suutelisi minua yhtäkkiä. Miksei kukaan suutele minua yhtäkkiä? Pelkäävätkö he viiksiäni? Minulla ei ole viiksiä.

      Olen läski. Miten mieshenkilöys liittyy asiaan? Biologian ammattilaisena osaat varmaankin vastata tähän.

      Sälekaihtimet. Aivan. Harriet Wheeler on ihana.

      Lauantaina illalla lähtee juna kohti Barentsinmerta. Tai no ei nyt Barentsinmerta varsinaisesti, mutta pohjoista ja sikäli tietysti Barentsinmerta.

      Poista
    16. Olisi upeaa jos jotain räjähtävää tapahtuisi. Ehkä joku suutelee sinua yllättäen. Luettuani kommentteja tästä blogista tiedän varmuudella ainakin yhden joka tekisi niin varmasti jos saisi tilaisuuden ja uskaltaisi. (Pitää lakata analysoimasta muiden viestejä, se on vähän lapsellista. Joku varmaan voisi hyvin analysoida minuakin. Haluaisin tosin kuulla siitä.)

      Muistaakseni sanoit joskus ettet nimenomaan ole. Mulle sillä ei ole merkitystä, saat olla kuka tai mikä tahdot.
      Krhmmmm mieshenkilöillä on useammin taipumusta muihinkin kulmikkaisiin ulkoisiin piirteisiin ja tämä on varmasti samanlainen juttu! Tosin käsittääkseni vanhoilla naisilla on vastaavia ongelmia, joten voit olla myös vanha nainen. En tiedä miksi suonet ovat mielessäni kulmikkaita.

      Minusta tuntuu että menetämme heinäkuun. En tiedä mitä sitten tapahtuu. Ehkä kohtalo on vittumainen ämmä emmekä näe koskaan.

      Poista
    17. Ahaa! Kuka? Kerro! Anna joku vihje.

      En oikeasti ole läski, mutta väitän niin yleensä. Luultavasti siksi että läski on sanana hauska ja miellyttävä.

      Mietin verisuonien kulmikkuutta enkä ole varma ymmärränkö nyt tätä asiaa.

      Jos emme näe koskaan, niin sitten tapan kaikki. Olen tosissani. Et kai tekisi sitä minulle? (ja kaikille)

      Poista
    18. En nyt osoita ilmiselvyyttä. Skarppaa.

      Ai on? Hmmm. En ole koskaan ajatellut. Minusta se on kammottava ja ikävä sana, mutta ihmiset pitävät erilaisista soinneista.

      Ymmärtäminen on juuri nyt aika vaikeaa. Melkein nukahdin äsken mutta sitten isäni nousi ja käveli kovaäänisesti vessaan. Isäni on kovaääninen kävelijä. Hän kaiketi alkaa pitää meteliä nyt enkä nuku enää koskaan.

      Luultavasti en. En kyllä kaikkien vuoksi vaan lähinnä itseni. Jos emme koskaan näkisi miettisin sitä varmaan ihan liikaa, koska mietin kaikkea liikaa aina. Toisaalta olen huono elämään ilman aikarajoja ja haluan paeta asioita jotka eivät ole mukavuusalueellani.

      Poista
    19. Tiedän ehkä mitä tarkoitat. Mutta en ole 100-prosenttisen varma (koska olen näissä asioissa enimmäkseen ameebamainen ja itsekyyninen; tiedän ettei itsekyyninen ole sana; ehkä tajuat kuitenkin mitä tarkoitan). Anna joku salakavala vihje, osaat kyllä.

      "Isäni on kovaääninen kävelijä. Hän kaiketi alkaa pitää meteliä nyt enkä nuku enää koskaan." Nämä kaksi lausetta ovat yhdessä ja erikseen lähes hysteerisen hauskoja. Niissä on jotain eläimellistä voimaa. Kenties olen väsynyt. Kenties olen oikeassa.

      Joka tapauksessa tapaamme vielä. Mahdollisimman pian mielellään. Olen oudosti kytkeytynyt sinuun. Tämä kuulosti nyt väärältä. Tarkoitan että en voi päästää sinua kävelemään ohi.

      Poista
    20. Voin kertoa etten puhu nyt itsestäni vaikka tahtoisin kyllä kovasti olla sellainen ihminen joka suutelee muita yllättäen. Mutta kyllä sä sen tiesitkin. Tässä keskustelussa ei kyllä ole mitään salakavalaa. Ehkä hän ilmestyy sinulle!

      Hauskaa että olen hauska. Äitinikin heräsi ja kaikki viisi koiraamme. Ne haukkuvat kuorossa ja vaativat huomiota. En aio lotkauttaa korvaanikaan. Mäkin olen väsynyt. Jos en nuku nyt niin en ikinä. Pelottaa ajatus siitä ettei nukkuisi ikinä, koska rakastan nukkumista.

      Olet kumma. Tiedän ehkä mitä tarkoitat. Ei se kuulostanut väärältä, paitsi jos en tiedäkään mitä tarkoitat. Ohi käveleminen on huono tapa josta pitäisi luopua.

      Poista
    21. Viisi koiraa kuulostaa maaniselta. Meillä on yksi koira ja sen läsnäolo vaatii valtavaa huomiota. Juuri äsken suukottelin sen kanssa sohvalla. Se on parasta ja pahanhajuisinta mitä tiedän. Viimeinkin joku suuteli minua yllättäen.

      Mietin että pitäisi varmaan nukkua. Kello 20 pitäisi olla matkalla salaperäiseen hyppyrimäkeen. Kuolen jos en vieläkään nuku. Nukun nyt. Nukun nyt.

      Poista
    22. Vielä tämä tärkeä kysymys: jos olisit Beatlesin jäsen, kuka olisit?

      Poista
    23. Oletko kuullut kappaletta Strawberry Fields Forever?

      Siinä on sellainen muistaakseni 3 kertaa toistuva sävelkuvio, jonka kohdalla sanotaan mm. "It's getting hard to be someone, but it all works out" ja se on mielestäni maanisen kaunista.

      Maniamaniamaniaadmlad.

      Poista
    24. Olipa koirasi ystävällinen! Neljä lapsistamme asuu ulkona ja tienaa elantonsa osallistumalla sukuni salakavalille metsästysretkille syksyisin. Palkaksi ne saavat suuria kasoja luita ja kunniaa! Rakastan niitä kaikkia silti hyvin paljon. Ne ovat huomionkipeitä pikku apinoita ja nuorimmainen haluaisi halia kaikkia ja syödä kätemme. Se on sympaattisen raivostuttava.

      Oletpa kiireinen. Munkin täytyy tehdä tänään kaikenlaista vaikka kipeilen enkä nuku. Voisin pari tuntia torkahtaa jos se minulle sallitaan. Epäilen vähän. Hmmm.

      Olisin varmaan John Lennon koska hänet hei lopulta nainen ja luoti ja se on mukavan dramaattista.

      Poista
    25. Olen kuullut! Elin hippinuoruuttani ja päässäni oli sulkia ja helmiä ja harrastin kasuaalia seksiä ystäväni kanssa. Pidimme Beatlesista paljon.

      Lennonin vei eikä hei. Kirjoittaminen on niin vaikeaa silmät kiinni.

      Mania näyttää liikaa Marialta.

      Poista
    26. MISSASIT STRAWBERRY FIELDS -KYSYMYKSEN

      Miksiköhän huudan? Olen pahoillani. Vähän.

      Meidän koiramme oli nuorempana kylmä ja itsenäinen. Nykyään se on hyvin juttelevainen ja hellyydenkipeä. Vanhemmiten koirat pehmenevät, ilmeisesti.

      Oho, nyt vastasitkin Strawberry-kysymykseen. Tiedätkö ne kohdat mistä puhun? Ovatko ne erityisiä Sinulle?

      Oletko harkinnut ottaa hip hop -nimeksesi Mania-Maria?

      Pakko nukkua.

      Poista
    27. Taidan hävitä nyt muutamaksi tunniksi. Palaan sitten rikospaikalle. Jännittävää että olemme keskustelleet ei-mistään 28 kommentin verran.

      Poista
    28. Koiristamme ainut joka asuu sisällä ei halua koskaan olla sylissä ja on aika vittumainen, mutta luulen sen perineen ominaisuutensa perheeltämme ja itkin silti itseni melkein tainnoksiin kuk keväällä uskoin sen kuolevan.

      Tiedän mistä puhut! En ole varma ovatko ne minulle henkilökohtaisesti merkityksellisiä, mutta pidän kyseisestä kierrosta kyllä. Se on jännittävä. Luultavasti tietäisin jos suhtautuisin asiaan jotenkin intohimoisesti. Voisi suhtautua useampiin asioihin!

      En usko tarvitsevani hip hop -nimeä. Toivottavasti. En ainakaan antaisi sinun keksiä taiteilijanimeäni. Kaikella rakkaudella.

      Syylliset palaavat aina rikospaikalle. Yritän itsekin nukkua ja palaan kyllä, aina ja aina ja aina.
      Olemme lahjakkaita keskustelemaan ei-mistään. Se on taito.

      Poista
    29. Muuten, jännittävämpää kuin kommenttien määrä on minusta se, että käytin tähän keskusteluun neljä tuntia aamustani. Äitini herätti minut kymmeneltä ja hetken vihasin itseäni ja huonoja päätöksiäni, mutta oikeastaan olen aivan onnellinen että kävimme tämän keskustelun. Se oli mieleinen. Ehdin nukkua yön aikana kaiken kaikkiaan vajaat neljä tuntia kun lasketaan myös yskimiseen käytetty aika. Se on ihan hyvä, mutta toivottavasti sulla meni paremmin. Kuuntelin aamulla strawberry fields foreverin ja tunsin itseni vanhaksi koska on puoli vuosikymmentä siitä kun auringon kanssa kuuntelimme mm. sitä ja haaveilimme hippikommuunista Helsingissä. Kuka oikein olin silloin?? Nykyään en enää asuisi hippikommuunissa, sehän tappaisi minut.

      Poista
    30. Huh. Pystyn vastaamaan vasta nyt villin rock'n'roll-elämäntapani takia. Kuka oikein olen nyt?? on ajankohtainen kysymys. Todella omituista. It's getting hard to be someone but it all works out.

      Nämä keskustelut ovat ehkä parhaita blogikommenttikeskusteluja joita olen käynyt. Nimenomaan siksi, ettei niillä varsinaisesti ole aihetta. Ne vain pysyvät käynnissä.

      Poista
    31. Luinkin villistä rock'n'roll-elämäntavastasi, se kuulosti kivuliaalta. Myös tuo kysymys on ajankohtainen, aina. Luulen että olet matkalla siksi ihmiseksi joka sinun täytyy olla tullaksesi siksi mitä haluat ja saavuttaaksesi isoja asioita. Se vaatii seikkailuja ja vähän vaikeilua. Sut on tehty selviämään sellaisista jutuista, kaikkia ei ole. Mietin vain mikset riisunut kenkiäsi aiemmin.

      Nämä ovat ehdottomasti parhaita blogikeskusteluja joita olen käynyt, ei epäilystäkään. En toisaalta ole käynyt kovin paljon blogikeskusteluja ennen tätä.

      Menen huomenna sukujuhliin ja siellä on paljon ihmisiä joille olen sukua ja jotka tuntevat minut mutta joita minä en tunne. Se on omituista. En usein muista ihmisiä vaikka olisin tavannut heidät monia kertoja. Se on typerää. Jotkut ihmiset taas muistan liiankin hyvin. Aivoni ovat jotenkin vääristyneet, mutta se on ihan ok.

      Poista
    32. Aivan. Katsotaan selvitäänkö. En tiedä vielä mitään. En tiedä miten tämä tarina loppuu. (En riisunut kenkiäni veren ym. käytännön tekijöiden takia.)

      Suhteeni omaan sukuuni on enimmäkseen olematon. En tiedä heistä juuri mitään. Tunnen muutaman sukulaiseni, mutta muuten sukulaiseni voisivat yhtä hyvin olla olematta olemassa enkä huomaisi mitään.

      Poista
    33. Mitä? "Selvitäänkö" = selviänkö. Rock'n'roll-elämäntapa vaatii veronsa.

      Poista
    34. Ehkä alitajuntasi yritti rohkaisevasti ilmaista että mäkin selviän. Kovin ajattelevaista häneltä! Olen varma että hän on oikeassa, vaikka onkin vain alitajunta.

      Mikset riisunut niitä heti kun alkoi sattua? Tai jo ennen sitä, kun alkoi tuntua ikävältä. Oliko kipu liian hauskaa? Joidenkin mielestä se on! Et vaikuta ihmiseltä jota haittaisi olla paljain jaloin.

      Suvut ovat vaikeita, niissä on aina jotain vialla. Meillä on suuri suku. Lapissa ollaan hyvin tietoisia sukuasioista. Olen oikeasti sukua varmaan kaikille kuntalaisille joiden juuret ovat täällä. Se on hurjaa. Me vihaamme ja rakastamme sukulaisiamme paljon. Jos oikeasti asuisin täällä he olisivat varmaan iso osa elämääni, mutta en asu, joten.

      Poista
    35. Totta. Alitajuntani tuotti itse asiassa paremman lauseen kuin ylitajuntani.

      Olen vielä siinä vaiheessa etten tiedä kuinka identifioitua kenkien suhteen. Kipukin voi kyllä olla ihan ok.

      Toinen puoli sukuani on Lapista. Tunnen heidät kieltämättä paremmin kuin helsinkiläisen puolen, joka on mysteeri.

      Poista
    36. Se oli oikein kauniisti alitajuttu. Alitajunnat ovat käsittääkseni usein todellisempia kuin ylitajunnat. Niissä on sitä jotain.

      Yritän vain ymmärtää sinua. Ja kenkiäsi. Kipu on pelottava ja nautinnollinen asia. Siihen suhtautuminen on hankalaa.

      Aina kun joku näennäisen kaukainen ihminen sanoo olevansa jotenkin kotoisin Lapista käy ilmi että meillä on yhteistä sukua. Se on omituinen kirous. Sinäkin voit olla kauan kadoksissa ollut sirpaleserkkuni tai äitini veljen entisen vaimon sisaren lehtolapsi. Kuka tietää!

      Poista
    37. Aivan.

      Minua ei voi ymmärtää. Välttämättä. Vielä. Mikä on kengänkokosi?

      Kenties. Äidilläni ei tosin ole siskoja. Hän ei siis voi olla äitisi veljen entisen vaimon sisar. Mutta pidän mahdollisena että olen isäsi.

      Poista
    38. Suunnilleen 38. Mikä sinun? Olen miettinyt tätä koska kengänkoot ovat toistuva teema täällä.

      Olisipa omituista ja ehkä ikävää jos olisit isäni. Haluaisitko olla isäni? Pidän tätä hieman epätodennäköisenä ikäeromme huomioon ottaen, mutta toisaalta en tiedä jos vaikka osaat matkata ajassa. Jos osaat niin voitko opettaa minuakin? Olisi huikeaa.

      On ukkonen. Ensimmäistä kertaa! Olen onnistunut koko kesän olemaan jossain muualla kuin ukkoset. Toivottavasti salama ei iske golfkärryyni.

      Poista
    39. En ole varma mikä kengänkokoni on. Jalkani ovat viime aikoina kasvaneet merkittävästi leveyssuunnassa, mikä on omituista. Sanotaan että kengänkokoni on 42,5. En tiedä onko sellaista kokoa olemassa.

      Itse asiassa olen 48-vuotias. Olen oikea, biologinen isäsi ja koko tämä keskustelu on ollut yritykseni saada sinuun yhteys. Jos välttämättä haluat tietää biologisen äitisi henkilöllisyyden, niin se on... nyt en keksi tähän mitään. Sanotaan että Harriet Wheeler, koska kuulen hänen äänensä tällä hetkellä.

      Rakastan ukkosta. Toivoisin että aina olisi ukkonen ja myrsky. Tai ainakin 50% ajasta. Oletko kova golfaamaan?

      Poista
    40. Täällä on muuten todella ikävystyttävän utuisen aurinkoista ja idyllistä. Iik, voi miten kaunista. Hohhoijaa.

      Poista
    41. Tein sen taas ja tapoin kommenttini. No, kuitenkin.

      En voi käsittää mikä saa jalkasi kasvamaan leveyssuunnassa, mutta se kuulostaa kovin epäkäytännölliseltä kaiken huomioon ottaen.

      Tämä tuli nyt aika äkkiä. Olisi huikeaa olla Harriet Wheelerin tytär, tosin luulen että olisin silloin jotenkin lahjakkaampi musiikillisesti. Ei nykyisessä äidissänikään mitään vikaa ole, pidän hänestä hyvin paljon. Harrietin laulua olisi varmasti ollut mukava kuunnella iltaisin kyllä. Kirottua.

      Golf on rakkaimpia harrastuksiani! Teen sitä kaiken aikaa! Aina kun en ole täällä olen golfaamassa ja ajelemassa ympäriinsä kärryilläni golf-ystävieni kanssa.

      Onpa tylsää. Tämäkin tosin on, koska ei edes sada, jyrisee vain eikä enää edes kunnolla. Emme tainneetkaan saada kunnon myrskyä, vaikka äitini niin kiireesti tuli huoneeseeni irrottamaan töpseleitä.

      Poista
    42. Jalkojeni käytös on kieltämättä epänormaalia.

      Minusta on pökerryttävä ajatus että Harriet Wheeler olisi lapseni - siis sinun - äiti. En mielelläni mene syvemmälle tuohon ajatukseen. Se on liian hurja.

      Harriet on esteettisimpiä nimiä mitä tiedän. Minkä värinen sana se on mielestäsi? Mielestäni se on terävän, hehkuvan harmaa. Todella hyvä.

      Ajatus sinusta golf-ystäviesi kanssa on lievästi hysteerinen. Käsite 'golf-ystävä' on jo sinällään humoristinen.

      Jännittävää. Minunkin äitini tulee huoneeseeni kiireesti irrottelemaan töpseleitä ukkosen lähestyessä. Toivoisin todella että ukkonen lähestyisi. Siinä on sellaista tuntua että nyt vittu viimein tapahtuu jotain.

      Poista
    43. Ehkä ei silti ole syytä huoleen, jalkasi ovat vain voineet unohtaa kasvaa leveyttä aiemmin ja nyt ne paikkaavat virhettään.

      Ymmärrän hyvin tilanteen pökerryttävyyden. Minäkin haluaisin harrastaa seksiä Harrietin kanssa ja saada hänet synnyttämään lapsiani, vaikken kaiketi edes halua lapsia. Se olisi varmasti sen arvoista.

      En ole varma vaikuttiko mielipiteesi mielipiteeseeni, mutta luulisin että ei vaan olen puolueeton sanoessani tumman harmaa.

      Golf-ystäväni ovat todellisia ja hyvin merkityksellisiä. Meillä on tapana kruisailla kärryillämme ja vertailla mailojamme. En ymmärrä miksi tämä olisi hysteeristä.

      Kun muutat asumaan yksin joudut itse irrottelemaan töpselisi. Helsingissä tosin ukkostaa mielestäni hyvin harvoin. Täällä ukkosti lähes kaiken aikaa kun olin nuorempi. Tämä kesä on ollut sääolosuhteiltaan melkoisen poikkeuksellinen. Ehkä silti saamme vielä osuutemme ukkosista.

      Poista
    44. Se on mahdollisuus.

      Entä jos _sinä_ synnyttäisit _Harrietin_ lapsia?

      Mitä ominaisuutta tarkalleen ottaen vertailette mailoissanne? Pituutta? Väriä?

      En ole varmaan ikinä elänyt kesää, jota ei olisi kutsuttu sääolosuhteiltaan poikkeukselliseksi.

      Poista
    45. En tiedä olisinko valmis sellaiseen. Olen kuullut että lapsien synnyttäminen on kivuliasta ja vaatii mielellään 9kk selväpäisyyttä. Sellainen tuntuisi juuri nyt aika radikaalilta. Toisaalta tässä tapauksessa olisin valmis harkitsemaan asiaa.

      Tietenkin molempia. Ja painoa myös. On hyvin tärkeää miten paljon maila painaa.

      Totta. Mutta tämä todella tuntuu poikkeukselliselta juuri nyt. Täällä on paistanut aurinko melkein kaksi viikkoa putkeen. Se on suhteellisen käsittämätöntä koska olen tottunut sateisiin ja pilviin ja hellettä toistuvasti seuraaviin ukkosiin. Eikä mitään.

      Poista
    46. Voisitko suorastaan sanoa että Harriet Wheeler on unelmiesi nainen?

      Toivoisin vain että olisin taas saaressa pienessä mökissä ja tulisi tunteja kestävä raju ukkosmyrsky. Siinä olisi tarpeeksi tekemään minut onnelliseksi.

      Poista
    47. Hänellä olisi oikein hyvät mahdollisuudet olla. Hän on siis varmasti yksi unelmieni naisista. En ole tutustunut häneen ihmisenä tarpeeksi jotta hän voisi olla ainoani.

      Etkö voi mennä takaisin saarelle ja mökkiin? Ukkosmyrsky on tietenkin jotain mikä ei ole yhtä helposti järjestettävissä, mutta sitä voisi toivoa.

      Poista
    48. En ole tutustunut Harriet Wheeleriin ihmisenä juuri lainkaan, ja juuri siksi hän on unelmieni nainen. Mysteeri ja epätietoisuus ja illuusio on parasta.

      Yritän päästä sinne takaisin sitten kun olen hoitanut Matkani Pohjoiseen. Lähden sille tänä iltana. Oletko jo terve?

      Poista
    49. Mä en ole tarpeeksi luottavainen voidakseni uskoa mielikuviini. Tarviin jotain todellista.

      Toivottavasti matkasi sujuu hyvin ja se ylittää odotuksesi.
      En, mutta en enää tahdo kuolla ja vihaa kaikkea joten kaiketi olen parempaan päin. Flunssani kestävät yleensä enemmän tai vähemmän viikkoja, mikä on äärimmäisen mieltäylentävää, enkä nykyään edes odota muuta.

      Poista
    50. Olen huomannut, että mielikuvilla on taipumus olla parempia kuin todellisuus.

      Rukoilen jumalilta nimenomaan odotusten ylitystä. Ja paranemistasi. Ole hyvä.

      Poista
    51. Useimmiten, mutta luulen että jossain on ihminen joka ylittää kaikki mielikuvani hänestä tai täydellisestä. On oltava ja joskus kohtaamme. Täydellinen ei tietenkään ole virheetön, vaan täydellisen virheellinen.

      Kiitos. Toivottavasti rukouksiisi vastataan. Jo ihan oman terveytenikin vuoksi. Voisin sairastaa sitten Helsingissä ja ehkä ehtisimme hautausmaallekin kun en menisi töihin. Kaiketi olen siihen mennessä jo täysissä hengen ja ruumiin voimissani.

      Poista
    52. Kenties löydät hänet vain jos rukoilet häntä jumalilta. Pelaa korttisi oikein.

      Lähden parin tunnin kuluttua yöjunalla kohti pohjoista. Tällä hetkellä fiilikseni ovat vahvasti hohhoijaa, mutta yritän päästä alueelle jebou, jehee tai jebujee.

      Missä kohtaa pohjoista tarkalleen ottaen sijaitset? Onko tämä liian tulenarkaa informaatiota?

      Poista
    53. Kiitos vinkistä, ehkä alan etsiä jumaliani. Olen yrittänyt opetella uudenlaista optimismia ja tämänkaltaiset ajatukset kuuluvat siihen.

      Jebujee kuulostaa erittäin tavoiteltavalta olotilalta. Yritän itsekin päästä siihen kun lähden taas parin tunnin päästä tapaamaan lisää sukulaisiani. Tulin juuri kotiin. Olisin mieluummin matkalla Norjaan.

      Informaatio on tulenarkaa vain siinä mielessä että jaan sitä lisäksesi kymmenille ihmisille joista en tiedä mitään. Olen kuitenkin pienessä kylässä tornionjokilaaksossa.
      Laskeudutko junastasi Rovaniemelle?

      Poista
    54. Uppiniskainen optimismi on minunkin elinvoimani. Silti jebujee on tällä hetkellä hyvin vaikea olotila. Mutta pääsen siihen ennemmin tai myöhemmin.

      Ymmärrän.

      Laskeudun Rovaniemelle. Vietän siellä luultavasti muutaman tunnin ja sitten lähden kohti Vadsötä.

      Poista
    55. Mä en oikein ymmärrä miten optimismi toimii, mutta yritän kovasti opetella sitä. Käsittääkseni se on usein varsin terveellinen ajattelutapa.

      Rovaniemen rautatieasemalta on kotipihaani 153 kilometriä. Tämän tiedon avulla kaikki potentiaaliset tappajat ja muut kiinnostuneet voisivat piirtää ympyrän jonka kehällä asun ja rajata siitä Torniolaakson sektorin. Näin minua ei varmasti olisi kovin vaikea löytää.

      Poista
    56. Optimismi on sitä kun seisot pimeässä huoneessa käsi oven kahvalla. (Tämä oli spontaani mutta accurate vertaus.)

      Kaikki potentiaaliset tappajat, jotka tällä hetkellä vakoilette tätä keskustelua: ilmoittautukaa!

      Poista
    57. En ymmärrä miksi ihmeesä tekisin noin paitsi jos tiedän mitä odotan.

      Ilmeisesti keskusteluamme ei vakoile kovin moni potentiaalinen tappaja. Olen hieman pettynyt,

      Poista
    58. Hei minä täällä!

      Poista
    59. Hei, Anonyyymi! Oletko potentiaalinen tappaja?

      Poista
    60. Oletko valmis ottamaan harteillesi Maria Veitolan murhan?

      Poista
    61. En ole viime aikoina tappanut ketään, mutta ilmoittauduin varmuuden vuoksi. En myöskään ole siellä päinkään, enkä ole piirrellyt ympyröitä, mutta myöhemmin voisin sitä harkita.

      Poista
    62. Se oli ystävällisesti tehty! En kylläkään tällä hetkellä halua kuolla ja ympyröiden piirtämisellä ei siinä mielessä ole kiirettä että olen jo vaihtamassa sijaintia ja saavun kyseiselle sektorille seuraavan kerran ehkä jouluna. Voit tietysti tehdä laskelmasi valmiiksi tätä ajankohtaa ajatellen.

      Poista
    63. Tuntuu kyllä myös vähän pahalta että voisit kuvitella haluavasi tappaa minut joskus.

      Poista
    64. Tämä keskustelu ei kuulu enää minulle. Jatkakaa.

      Poista
    65. En tiedä miksi haluaisin tappaa sinut, jos haluaisin. Olisiko siihen jotain syytä? Pelkästään ympyröitä piirtelemällä kukaan tuskin kuolee (ellei sitten piirtele niitä niin innokkaasti, että unohtaa esim. syödä ja kuolee nälkään) joten huolta ei ole (ainakaan vielä).

      Poista
    66. Olen varmaan aika ärsyttävä. Luulen että joku voisi joskus murhata minut sen takia. Olen myös suhteellisen inhottava ihminen noin ylipäätään. En kuitenkaan ole läpeensä paha enkä tietääkseni ole tehnyt sinulle mitään ikävää mistä voisit kantaa minulle kaunaa. Tietenkään en tiedä kuka olet joten voin olla väärässä. Tekosi motiivien olisi luultavasti oltava jotenkin henkilökohtaisia tai puhtaan impulsiivisia, koska suurempia rikoksia ihmisyyttä vastaan en käsittääkseni ole harjoittanut.

      Poista
    67. Anonyyymi, paljasta henkilöllisyytesi! Ihan oman sielusi takia. Jos tiedämme kuka olet, et kenties riehaannu murhaamaan Maria Veitolaa tai ketään.

      Maria Veitola, onko sinulle ok jos tosielämässäkin kutsun sinua järjestelmälliseksi Maria Veitolaksi?

      Poista
    68. JärjestelmälliseSTI. "Järjestelmällinen Maria Veitola" ei ole mikään juttu.

      Poista
    69. Ehkä olisi parasta jos kukaan ei kuolisi.

      Järjestelmällinen Maria Veitola olisikin täysin mielikuvituksesi tuotetta. Saatan olla pakkomielteinen ja hankala, mutta järjestelmällinen en parhaalla tahdollakaan. Tämä tulee yleensä työkavereilleni järkytyksenä.

      Kaiketi voit kutsua minua Maria Veitolaksi jos tahdot. Maria on kuitenkin totta ja Veitolan kanssa voin elää.

      Poista
    70. En tunne sinua henkilökohtaisesti, enkä oikein muutenkaan. Et ole tehnyt minulle mitään pahaa. (Älkää tuomitko! Olen syytön! Mitään murhaa ei ole tapahtunut! Armahtakaa! Aargh!)

      (En tiedä olenko henkilö.) En tiedä kuka olen! Mulla on viime aikoina ollut jonkinmoinen nimikriisi. En tiedä millä nimellä kutsuisin itseäni, kun en yleensä kutsu itseäni.

      Olemme nyt erään kuolleen miehen luona kylässä (hän ei tosin itse ole täällä, mikä on sinällään aika huojentavaa). En tiedä milloin pystyn vastaamaan, kun netti ei oikein tahdo toimia täällä.
      (Eih, en ole murhannut häntä.)

      Poista
    71. Hmm! Olenko jutellut kanssasi aiemmin?

      Poista
    72. Älä huoli, olet toistaiseksi syytteistä vapaa!

      Sinun kannattaisi kyllä tutustua minuun. Koska ihmisten vain kannattaisi tutustua minuun enemmän.

      Nimesi voi olla mikä vain, esimerkiksi miksi muut ihmiset sinua kutsuvat kun et itse kutsu itseäsi tai miksi haluaisit sinua kutsuttavan?

      Miksi kyläilet kuolleen miehen luona, kuka hän oli ja oletko varma ettei hän ole paikalla? Netit eivät yleensä toimi kuolleiden nurkissa.

      Poista
    73. Kyllä vain, olen välillä tänne jotain epämääräistä kommentoinut ja välillä en, joskus anonyyminä ja joskus en. En edes muista mitä kaikkea ja keinä kaikkina olen kommentoinut, mutta tunnustan nyt itseni yhdeksi ihmiseksi.

      Kyllä varmasti kannattaisi. Olenkin ollut aikeissa lukea blogiasi enemmänkin.

      Äitini kutsui minua tänään jänikseksi (ilmeisesti mulla on joka kerta eri nimi) Näköjään HÄNKÄÄN ei tiedä miksi minua kutsuisi. Täytyisi miettiä tätä nimiasiaa ihan tosissaan. Olen yrittäyt keksiä jotain hyvää nimeä, mutta se on vähän jäänyt..

      Homman nimi on se, että ryöstämme täältä kaiken hyödyllisen itsellemme ja myymme loput. Hän oli eräs sukulaisemme. Hyvähän täällä on majailla, kun ei tämä mies tunnu itse tätä taloa tarvitsevan. Täällä kylläkin tuntuu aivan samalta kuin aina ennenkin, joten en yhtään yllättyisi vaikka hän olisikin paikalla. (Netti näköjään toimiikin, kun jumalat ovat kääntyneet suotuisampaan asentoon.)

      Poista
    74. Oletpas nyt salaperäinen jänis, jänis! Olen lukenut varmaan kaikki tähän blogiin kirjoitetut kommentit koska olen hullu stalkkeri, mutten tiedä minkä kaikkien takana sinä voisit olla. Ehkä tutkin asiaa joskus. Tai sitten voisit vain raottaa salaperäisyyden verhoa.

      Onpa ilahduttavaa, suosittelen sitä lämpimästi! Kirjoitan sinne typerästä elämästäni enkä oikeastaan koskaan mistään älykkäästä, mutta ilmeisesti ainakin kahdeksan ihmistä lukee jorinoitani enemmän tai vähemmän satunnaisen säännöllisesti.


      Ryöstöretkenne kuulostaa katalalta, mutta ihmiset ovat. Me teemme tuollaista. Ryöväämme ja myymme kaiken, koska mitä muutakaan tehtäisiin. Mmmmm.
      Kuolleiden taloissa on karmivaa. Vaikka tietenkin melkein jokainen talo on kuolleen talo. Kotitalonikin on kuolleiden talo koska isovanhempani rakensivat sen. En ole aivan varma, mutta mahdollisesti he myös kuolivat siellä. Nyt siellä kuitenkin asuvat elävät vanhempani.

      Jos katoan yllättäen internetin maailmasta se tarkoittaa että olen paistunut hengiltä tai sulanut kuin jäätelö. Nyt tuntuu sulavalta jäätelöltä. Uusi parveke ei voi olla tämän arvoinen. Muutan rappukäytävään.

      Poista
    75. En tosiaan osaa veikata henkilöllisyyttäsi (tai henkilöllisyyksiäsi), Anonyyymi. Paljasta kasvosi!

      Poista
    76. Olen kommentoinut Nimellisenä, Nimettömänä, Nimettynä, Nimeämättömänä, Nimekkäänä, Nimelläni, Nimenäni yms.. Olen myös ollut Anonyymi, Aninyymi, Anomuumi, Panonyymi, Synonyymi, Homonyymi yms., ja tätä nimien ja nimimerkkien ryöstämistä muilta olen harrastellut enemmänkin. Lisäksi on ollut salanimiä ja pysyvämpiä nimiä, muttei pysyviä kuitenkaan. En oikein osaa ottaa henkilöllisyyttäni vakavasti. Ehkä koen jotain feeniksmäistä uudelleensyntymistä nimenvaihdoksen yhteydessä(?). En todellakaan tiedä. Olen myös esiintynyt erilaisina henkiolentoina (esim. Henkil. Ö.) ja nyt kokeilin Anonyyymiä triplaY:llä. Ei hyvä. Ehkä seuraavaksi olen Tuntematon Siili.

      Katalaa tämä onkin, mutta niin, mitäpä muutakaan tällä tavarapaljoudella tekisimmekään. Roinaa, rojua ja roskaa onkin riittänyt aitassa, navetassa, liiterissä, vajassa, varastossa, heinikossa, saunassa, traktoritallissa yms. sillä miehellä ei ollut roskista. Huoh. (Siivotkaa sitten ennen kuin kuolette.) Hän ei itse kuollut sisällä, mutta väliäkö tuolla.

      Helle kiusaa täälläkin. Minkä makuinen jäätelö olisit, jos olisit?

      Poista
    77. Onpa sulla ollut monia nimiä ja nimettömyyksiä. Muistan noista vain murto-osan enkä todellakaan mitä niissä kommenteissa sanotaan. Menen jossain vaiheessa tutkimaan millainen hyypiö(!) oikein olet. Tai ehket ole hyypiö lainkaan, se vasta olisikin jännittävä käänne.

      En varmasti siivoa! Aion kuolla kuin paatunut anarkisti kaiken elämästäni syntyneen roskan keskelle. Kostona maailmalle.
      (Todellisuudessa kuolen varmaan kauniisti siivottuun kotiini runoja lukien, vanhana ja jääkaappiin jää padallinen ranskalaista kasvispataa.)
      Kuoliko mies ulkona?

      Hien, veren ja nuoruuden kiiman. Tai pistaasin. Ihan miten vain. Entä sinä?

      Poista
    78. Suurinta osaa noista nimityksistä en olekaan täällä käyttänyt. Luultavammin olen hyypiö (mutten tiedä millainen). Minua kylläkin on ehkä turha alkaa jäljittämään, sillä olen tässä.

      Juu, hän kuoli ihan siinä pihalla sanomalehti kainalossa. (Luulen, että hän oli syönyt sanomalehteä ja tukehtunut joko siihen paperiin tai sitten myrkyttynyt painomusteesta.)

      Nyt kun mietin, niin ehkä olisin Muumimamman (tai muumimammutin) makuinen. Suurin osa olisi valkoista (lunta? pumpulia?), joka ei maistuisi juuri millekään. Sitten esiliinassa olisi veriset masikkahilloketsuppiraidat, ja kaiken kruunaisi käsilaukussa tikittävä aikapommi, joka maistuisi aluksi muovilta ja lopuksi katastrofilta.

      Poista
    79. Nimellinen! Vanha ystäväni.

      Mä olisin varmaan minttujäätelö. Enkä todellakaan tiedä että miksi.

      Poista
    80. En aio jäljittää ketään, aion tutkia. Joskus. En kuitenkaan tänään koska tulin juuri saunasta ja on kuuma ja pitäisi mennä ulos.

      Miksi ihmeessä hän olisi syönyt sanomalehteä?

      Siili, olisit kammottava jäätelö. En ikinä söisi sinua. Haluaisitko olla jäätelö jota kukaan ei söisi?
      Minttujäätelön voisin syödä. Ehkä meidänkin pitäisi olla jotain syötävän makuisia jäätelöitä, koska sehän on jäätelöiden idea. En ole koskaan syönyt pistaasia, en tiedä miltä se maistuu. En ole toisaalta koskaan pahemmin yrittänyt syödä itseänikään, joten ehkä se on silti sopivaa.

      Poista
    81. En tiedä mistä sanomalehden syöminen tuli mieleen. Tuntuu vaan niin oudolta ajatus, että lehti olisi liian painava sisälle asti kannettavaksi. Mutta jossainhan sen rajan on mentävä.

      Minttujäätelö on oikeasti hyvää, sitä yleensä syön. Pistaasikaan ei kuulosta pahalta, mäkään en ole sitä maistanut, mutta ainakin se on kivan väristä. Miksi haluaisin tulla syödyksi, jos kerran voisin olla Muumimamman näköinen? Sitäpaitsi lapset tykkäävät syödä lunta. (Pumpuli ja muut osat eivät ehkä niinkään maistuisi.) Itseään ei kannata syödä. Itsetuhoisuus ja kannibalismi eivät sovi yhteen.

      Poista
    82. Ehkä ajatus lehden sisällöstä oli liian raskas sisälle kannettavaksi. Ymmärrän varsin hyvin että maailma voi olla toisinaan tukahduttavan raskas. Pihalle kuoleminen voi silloin tuntua hyvältä ajatukselta, eivätkä pahat asiat pääse tunkeutumaan kotiin.

      Ehkä kun jaksan taas ajatella ulos menemistä menen ja ostan pistaasijäätelöä jotta tiedän voisinko olla pistaasijäätelö. Tämä on äärimmäisen tärkeää koska olisi kammottavaa valita väärä identiteetti. En yksinkertaisesti käsitä miksi haluaisit näyttää muumimammalta, mutta en tuomitse.
      Itsensä syöminen on hämmentävä ajatus. Monessakin mielessä.

      Poista
    83. (Oho unohdin vastata.) Totta. Ikävät uutiset ja maailmansuru osaavat joskus olla todella raskaita. Helposti siinä pieni mies kukistuu.

      Ehkä kun jaksan taas ajatella Muumilaaksoon menemistä, menen ja maistan Muumimammaa, jotta tiedän voisinko olla muumimammajäätelö. Tämä ei ole tärkeää. En ehkä oikeasti haluaisi näyttää Muumimammalta. Muumimammammammammammamman esiliinakin näyttää toisinaan joltain lannevaatteelta, kun se alkaa vasta vyötäröltä.

      Itsensä voi kai syödä kuoliaaksi, mutta kokonaan itseään ei pysty syömään. Ei ainakaan päätään. Ellei sitten kloonaa itseään. Voivatko itsensä kloonit syödä toisensa?

      Poista
    84. Äärimmäisen helposti. En ihmettelisi lainkaan jos itsekin joskus kuolisin lehti kainalossa.

      Kuulostaa siltä kuin haluaisit ottaa muumimammalta suihin. Se on väärin. Tämä ajatus on jotain mitä en haluaisi ajatella. Välillä mun päähän tulee sellaisia juttuja ja sitten en vain pääse niistä eroon. Esimerkiksi ajatus niskojen katkaisemisesta tai hammasvälien raaputtamisesta mattoveitsellä tai katkenneen luun tunkeutumisesta ihon läpi. Muumimamman maistaminen menee samaan kategoriaan.

      Luulen ettei ihminen voi syödä kovin paljoa ihmislihaa kerralla. Ei ainakaan raakana. Itsensä syöminen hengiltä on siis varmasti kertakaikkisen kuvottava kokemus, mutten väitä etteikö se voisi olla toteutettavissa. En myöskään söisi klooniani, sehän olisi tuhlausta.

      Poista
    85. (Äh onnistuin taas tuhoamaan kommenttini ennen kuin ehdin lähettää sen.)
      Ei ei, en haluaisi. Mitähän sieltä esiliinan alta edes löytyisi? Ehkä tätä ei kannata ajatella liikaa. On vaikeaa olla ajattelematta asioita joita ei pitäisi. Hampaiden kaivelu mattoveitsellä tai haravalla kuulostaa paljon mukavammalta.

      Auts, pitäisi siis paistaa itsensä ensin? Entä sitten kun on syönyt mahalaukkunsa? Tippuuko ruoka (siis se mahalaukku) vaan ruokatorvesta suoraan maahan? Vai kuolisiko sitä verenhukkaan jo toisen jalkansa syötyään? Vai tukehtuisiko jo varpaiden luihin? Tai pyörtyisi kivusta eikä pystyisikään syömään itseään?

      Jos minä ja kloonini alkaisimme yhtä aikaa syödä toisimme, mitä luulisit jäävän jäljelle? Erottaako ihmisen itsensä kloonistaan? Jos kloonaisin itseni ja kloonini söisi minut ja alkaisi elää elämääni minuna, huomaisiko kukaan?

      Poista
    86. Harava ja mattoveitsi eivät mun päässä putoa ihan samaan kategoriaan. Ja mamman esiliinan alukset on ehdottomasti jotain mitä meidän ei pitäisi nyt ajatella. Tai ikinä.

      Luulen että verenhukka olisi välttämätön paha. Kipukynnyksestä riippuen myös kärsimys voisi tehdä lopun. Jossain vaiheessa alkaisi varmaan oksentaa syömäänsä kuitenkin ja tehtävästä tulisi hankalampi, ihan kuin se ei sitä jo valmiiksi olisi.

      Jos sinä ja kloonisi söisitte toisianne luulen että edellä mainitut tapahtuisivat myös teille. En tiedä jakavatko kloonit isäntänsä tajunnan. Jos eivät, kyllä joku tuntemasi varmaan huomaisi eron. Pidätkö todennäköisenä että näin käy? Oletko ajatellut kloonata itsesi tulevaisuudessa ja jos olet niin miksi?

      Poista
    87. Nauroin yöllä, kun kuvittelin millaista olisi siirrellä puunlehtiä mattoveitsellä. Nauroin niin että itkin (vedet silmissä siis), ja yleensä kun itken, kuolaan myös (vesi valuu yhtä aikaa silmistä ja suusta). Helteen takia myös hikoilin ja vessahätäkin oli kauhea. Toisessa mielikuvassa harava oli juuttunut piikeistään räsymattoon, ja joku yritti repiä niitä irti toisistaan. Siinä vaiheessa sänky alkoi olla niin täynnä kuolaa, että ajattelin, että olisi parempi lopettaa tämä vetistely ja yrittää vaikka nukkua.

      Harava tuli mieleen siitä, kun on se lastenlaulu, jossa lauletaan "Oli hepokatti maantiellä poikittain
      jala jalla jalajalavei
      ja se haravalla kaiveli hampaitaan
      jala jalla jalajalavei.." jne.
      Niin ja jossain toisessa lastenlaulussa laulettiin jostain merirosvosta, joka oli merten kauhu, ja hän miekalla kaiveli hampaitaan, hurraa! Hurraa! Ja pääkallolippuun pyyhki suun.. en muista miten se menee..
      Mutta siksi mattoveitsi, harava ja miekka kuuluu jokapäiväisiin suuhygieniatarvikkeisiin.

      Jos on jo syönyt mahalaukkunsa, ei voi enää oksentaa vaikka kuinka oksettaisi, sillä mahassa ei ole mitään oksennettavaa. Itsensä syöminen kuulostaa todella vaivalloiselta, joten jos jostain syystä joskus päätän tappaa itseni, teen sen mieluummin vaikka juomalla vettä.

      Ehkä kloonit eivät jaa tajuntaansa sillä tavoin, että jos kloonattua satuttaa, niin myös klooniin sattuu. Tai ehkä kloonit ovat kuin siiamilaiset kaksoset? Mutta varmaankin kloonit käyttäytyvät samoin kuin kloonatut. (En tiedä, en ole tutustunut klooneihin.) Tämä olisi varmaankin aika ongelmallista, sillä silloin klooni ja kloonattu yrittäisivät esim. käydä yhtä aikaa vessassa ja haluaisivat juoda samasta mukista yms. Joten luulen että kloonit ovat vain samannäköisiä mutta eivät muuten samanlaisia.

      En ole ajatellut itseni kloonaamista, sillä meillä tulisi varmasti riitaa kloonini kanssa. En tiedä miten kloonaaminen edes tapahtuisi?

      Poista
    88. Kuolaaminen on jotenkin kuvottavaa. Kuola on kuvottava sana. Onneksi en tiedä kuka olet koska muuten kuvittelisin nyt sinut itkemässä ja kuolaamassa ja se olisi arvatenkin todella epämiellyttävä mielikuva.

      Suuhygieniasi huolestuttaa minua vähän, mutta muiden neuvominen jokapäiväisissä askareissa ei varsinaisesti ole alaani. (Olisin kyllä varmasti kova neuvomaan ja olisin itse jotenkin hyvä jokapäivisissä asioissa, mutten ole.) Toivottavasti hampaasi eivät lohkea irti suustasi kun hoidat niitä noin ronskein työkaluin.

      Oksennusrefleksihän on käytännössä mahdollinen vaikkei olisi mitään oksennettavaa. Se on kamalaa. En tiedä miten tämä toimisi jos olisi syönyt mahalaukkunsa, mutta epäilen että on mahdotonta pysyä tajuissaan jos on syönyt itsensä siihen vaiheeseen että ollaan jo mahalaukussa menossa. Veden juominenkin on aika ikävä tapa kuolla, mieti sitä kaikkea pahoinvointia. En ole vielä toistaiseksi keksinyt minua miellyttävää tapaa kuolla, mutta yritän työstää asiaa.

      Ajattelin että kloonit ehkä jakaisivat kloonaushetkeen asti tapahtuneen historian kloonattavan kanssa. Tietäisivät kaiken mitä tämä tietää. Sen jälkeen heillä olisi kaikilla omat ajatuksensa, halunsa ja tilansa. En ole perehtynyt tällaisiin asioihin, mutta voisin kuvitella että klooneja voitaisiin jonain päivänä kasvattaa tavallaan kuten koeputkilapsia tai labralihaa. Tällaisia tekniikoita yhdistelemällä. Olen kylä ihan paska näissä tekniikka-asioissa, joten en tiedä miten se todellisuudessa tulee tapahtumaan.

      Poista
    89. Tämä itkiessä kuolaaminen on aika uusi taito, eikä mitenkään hyvä tapa... Mutta se ei haittaa, sillä tuskin koskaan itken kovin vuolaasti ihmisten ilmoilla. Onko sylki vähemmän kuvottava sana?

      Missikisoissa kaikkien pitäisi itkeä ja kuolata ja pyöriä paskassa hiukset takussa yms., jotta nähtäisiin onko joku heistä kaikesta huolimatta kaunis.

      Suuhygieniassani ei ole mitään vikaa, kunhan hammastahnaa riittää, ja sapelit ja muut ovat hyvin puhdistettuja ja ruosteettomia.

      Tarvitsisin jokapäiväisiä neuvoja. Elely ei onnistu läheskään joka päivä.

      Olisi aika turhauttavaa oksennella, jos mitään ei tulisi ulos. Olisi myös turhauttavaa, jos yrittäisi tehdä itsemurhan syömällä itsensä, ja menisi tajuttomaksi jalkansa syötyään, ja sitten myöhemmin heräisi sairaalassa, ja olisi jalaton ja huomaisi ettei kuollutkaan.
      Veden juominen ei kuulosta kovin ikävältä, eikä hukkuminenkaan. Vesi on kaikin puolin hyvin mukavaa. Mutta kuolemisen ei pidäkään olla mukavaa, sillä muutenhan me kaikki olisimme kuolleet jo aikoja sitten.

      Kloonit siis erillistyisivät toisistaan vähitellen kloonauksen jälkeen.
      Kai jonkinlaisia klooneja eläimistä on tehtykin jotenkin tuolla tavalla? Kaikenlaista ne viisaat miehet keksivät tai ainakin yrittävät keksiä. En ole ajatellut ollenkaan, että klooneja saataisiin aikaan tällä tavoin (en ole ajatellut klooneja ollenkaan). Ennemminkin ajattelin kloonauksen tapahtuvan jossain ufolaitteessa, johon mennään sisään yhtenä ja tullaan ulos kahtena.

      Poista
    90. Mistä olet adoptoinut tuollaisen inhottavan taidon? Eikö olisi ollut mukavampaa elää ilman? Sylki on hädintuskin parempi, mutta ehkä kuitenkin. Toisaalta liiallinen syljen erittäminen ja kuolaaminen kuulostavat kaiken kaikkiaan yhtä inhottavilta tapahtumasarjoilta.

      Voidaan ylipäätään keskustella siitä miten kauniista missikisojen osallistujat ovat. Ehkä tuossa olisi ideaa. Luulen kyllä että osallistujakanta (samoin kuin katsojat) voisivat siinä vaiheessa muuttua hyvin toisenlaisiksi.

      Ei, ymmärrän, se on hankalaa. On uskomatonta että olen selvinnyt kaikki nämä vuodet hengissä aivan yksikseni kun en saa itseäni edes siivoamaan tätä läävää jota kutsun asunnoksi. Pitänee jossain vaiheessa hieman työstää asiaa, ehkä eläminenkin olisi mukavampaa jos olisi puhdasta.

      Niin se on aika turhauttavaa. Ja kivuliasta! Ei uskoisi miten paljon miellyttävämpää on oksentaa esimerkiksi ruokaa kuin tyhjyyttä. Juuri mainitsemastasi syystä on ehkä parempi tehdä itsemurha jotenkin muuten kuin itseään syömällä. Toki jo senkin takia että itsensä syöminen on äärimmäisen ahdistava ajatus. Raaka liha ja kipu ja veri ja hyi saatana. En tappaisi itseäni juomalla vettä, sehän pilaisi kaikinpuolin mukavan asian minulta. Sitä paitsi se olisi varmasti hidasta ja epämiellyttävää.

      Näin voisin kuvitella. Tosin se sopii enemmän tuohon esittämääsi ufolaite-ideaan. Jos klooni kasvatetaan koeputkessa voisi kuvitella että hänellä ja kloonattavalla on lopulta täydellisen yhteistä vain perimä ja näin kaikki ulkoiset ominaisuudet. Rikkaat ihmiset voisivat kasvattaa klooneja varaosiksi itselleen, se kuulostaisi minusta aika todennäköiseltä tapahtumasarjalta kun kaikki muukin epäinhimillinen paska on tässä maailmassa sallittua.

      Poista
    91. Mikä ihmeen harava?5. elokuuta 2014 klo 23.08

      Toisaalta on ihan hauskaa, että vesiputoukset valuvat sekä silmistä että suusta. Tasapuolisuuden nimissä. Mutta olisi kyllä mukavampi osata kyynelehtiä sievästi, vesikauhuisen vollotuksen sijaan. Hassua, että sylkeminen ja kuolaaminen ovat eri asioita, vaikka aine on samaa.

      Joo varmasti. Mutta ehkä hauskempia olisi jotkut sellaiset antimissikisat, joissa valittaisiin maailman rumin ihminen. Jos sen saisi käännettyä jotenkin kunnia-asiaksi.

      Kaiken sotkeminen on aina helpompaa kuin siivoaminen. Aina.

      Siksipä en olekaan syönyt itseäni.
      Jollei jaksa juoda paljoa vettä, voi toki myös juoda tislattua vettä, sillä sitä ei tarvitse juoda niin paljoa. Ja vähemmällä pääsee toki, jos valitsee jonkun tehokkaan myrkyn.

      Ihan kuin olisin kuullut jostain kirjasta/elokuvasta jossa kasvatetaan klooneja varaosiksi..? Ehkä olisi helpompaa kasvattaa laboratoriossa vain niitä osia, joita tarvitsee. Ehkä näin tehdäänkin?

      Poista
    92. Hyvä kun jaksatte käydä näitä keskusteluita, lapset.

      Poista
    93. Tasapuolisuuden nimissä jätän kuolaamisen sinulle.

      Kazuo Ishiguron Ole luonani aina on kirja josta puhut/n. Siitä on tehty myös elokuva. Varmasti elinten kasvattaminen aloitetaan jossain vaiheessa. 3D-tulostus on myös käsittääkseni tähän mahdollisesti sopiva työskentelytapa. Haluaisin kyllä nähdä kun ihmiset kääntyvät itseään vastaan.

      Mukavaa Olli että arvostat tätä.

      Poista
    94. En ole kuullutkaan tuosta kirjasta/elokuvasta.
      Elinten kasvatus on ehkä jo aloitettu. 3D-tulos on kyllä kätevää vaikka mihin.
      Mitä tarkoitat sillä, että ihmiset kääntyvät itseään vastaan. He ovat jo monessa mielessä kääntyneet.

      Nämä keskustelut on käytävä. En tiedä onko se tärkeää.

      Poista
    95. Hyvin mahdollisesti samankaltaisia teemoja käsitellään myös muussa kirjallisuudessa/elokuvissa, mutta tämä on ainut mikä mulle tulee mieleen. Mahdollisesti koska se on myös rakkaustarina ja olen sentimentaalinen höpsö kuten kunniallisen sukupuoleni edustajan kuuluukin.

      Ehkä on, kaikki mitä tiedän lääketieteestä perustuu lähinnä asioihin joita olen nähnyt televisiossa, eikä se käsittääkseni ole aina kaikkein luotettavin tietolähde. 3D-tulostus on mielestäni jotenkin käsittämätöntä.
      Tarkoitan että olisi hauskaa (ja pelottavaa) esimerkiksi nähdä ihmisten kasvattavan ihmisiä kuin karjaa. Pilvikartastossahan klooneja (tietääkseni he olivat klooneja) käytettiin myös oman luokkansa ruokkimiseen. Se oli jännittävää.

      Poista
    96. Edelleenkin harava6. elokuuta 2014 klo 14.28

      Tuo voi hyvinkin olla se kirja/elokuva, josta puhun, en vain ole kuullut muuta (kuten sen nimeä) kuin niistä klooneista. Pilvikartastostakaan en ole ennen kuullut, enkä varmasti juuri mistään muistakaan elokuvista. En nimittäin katso lähes koskaan vapaaehtoisesti elokuvia.

      Ehkä mullakin tulee vielä joskus olemaan 3D-tulostin. Ehkä tulostan sillä itselleni mukin ja juon vettä.

      Ehkä orjuus on jotain vähän sinnepäin? Ihmisliha kun ei tietääkseni ole kovin maukasta (eikä ihmisissä ole hirveästi lihaa), joten mieluummin käytetään eläimiä. (Byääh.) Ja monia ihmisiä kyllä kohdellaan kuin karjaa.
      Mutta että kasvatettaisiin orjaihmisiä "paremmille" ihmisille varaosiksi? Ei se mitenkään hauskalta kuulosta.
      Ihmiset eivät halua kääntyä itseään vastaan, mutta toisiaan vastaan kylläkin.

      Poista
    97. Miksi et katso vapaaehtoisesti elokuvia? Etkö pidä niistä? Miksi?
      Klooneista tehtiin ainetta jota muistaakseni kutsuttiin saippuaksi. Ja he söivät itse itsestään tehtyä saippuaa. No eivät itsestään, mutta tovereistaan. En ole varma sanottiinko sitä saippuaksi. Pilvikartasto oli hieno ja kummallinen elokuva.

      Voit myös tulostaa uuden haravan hampaidesi huoltamista varten. Ja minulle aukon todellisuuteen.


      Orjuus oli, tosin siinä selkeästi käännyttiin "erilaisia" vastaan. Ihmiset joissa ei ole näennäistä eroa ovat huonompia sorsimaan toisiaan kollektiivisesti.
      Mulla on vääristynyt käsitys hauskasta. Kun sanon "hauskaa" en tarkoita "hauskaa!". Kun kohtasimme sanoin ehkä Ollille että kansanmurha on minusta kiehtovinta ja upeinta mitä tiedän. Se on tietenkin tökerösti ja väärin sanottu, mutta se tarkoittaa jotain muuta.

      Poista
    98. Haravoin vain vaivoin7. elokuuta 2014 klo 0.47

      Sanotaanko näin, että olen aika nirso elokuvien (kuten melkein kaiken muunkin) suhteen. Elokuvat voisivat kyllä olla sykähdyttävän hyviä; liikkuvaa kuvaa, ääntä, ihmisiä, tarinoita ja kaikkea hienoa; mutta eivät yleensä ole. Mun pitää olla todella vakuuttunut elokuvan loistavuudesta ennen kuin haluan katsoa sen. Mulle tulee joku lievä adhd-kohtaus, jos yritän katsoa jotain kuolettavan tylsää, epäselvää tai typerää elokuvaa. En vaan jaksa.
      Jaahas. Siis kloonitko sitä söivät?

      Voisin juu. Sellaisen 3D-aukkotulostimenkin voisi joku keksiä. Jolla voisi tulostaa esim. luolastojen pienoismalleja ja kaivertaa vaikka koloja metalliin. (Uusi tapa tehdä ilkivaltaa esim. julkisissa rakennuksissa.)

      Joo kyllä. Kun toiset on vaikka mustia, on paljon helpompi erottaa ketkä kuuluvat meihin ja keitä on muut. Eli keitä voi sortaa huoletta. Sillä eihän kukaan kaveriaan ampuisi. Mutta jos on kyseessä vaikka sota, oman maan puolesta (tärkeän asian takia) toisen valtion "pahoja" vihollisihmisiä vastaan, niin johan muuttuu ääni kellossa ja tappaminen onkin salittua ja jopa suotavaa.
      En ajatellutkaan, että tarkoitat oikeasti hauskaa mukavaa hauskaa. Se olisikin ollut aika hälyyttävää, jos ajattelisit kansanmurhien yms. olevan oikein mukavia ja ihan kivoja oikeasti.

      Poista
    99. Kuulostaa hankalalta. Elokuvat eivät kaiketi ole kaikille. Minulle ne ovat, hyvin paljon.

      Pilvikartasto on hyvin vaikeasti selitettävä elokuva (tai kirja, mutten voi selittää kirjaa koska en ole vielä lukenut sitä) koska se koostuu monista päällekkäisistä ajoista ja todellisuuksista ja henkilöhahmosita. Yhdessä ajassa (tulevaisuudessa) ihmiset on jaettu eri luokkiin, joista yksi on ns. tarjoojat. Tarjoojat elävät elämänsä tarjoillen vapaille ihmisille ruokaa eräänlaisissa pikaruokaketjuissa, he nukkuvat kapseleissa, syövät saippuaa eikä muuta elämää ole. Tasaisin väliajoin joku heistä valitaan "ylennettäväksi" tms. ja hän poistuu muiden keskuudesta. Elokuvan saatossa yksi tarjoojista karkaa ja hän vierailee tehtaalla jossa selviää, että ylennetyt kloonit on todellisuudessa lahdattu kuin eläimet meidän todellisuudessamme ja heidät on valmistettu saippuaksi jota muut syöv't. Se oli minusta opettavaista ja hienoa.

      Kiitos, mukavaa että tulostat aukon todellisuuteen.

      Ihmiset ovat jännittäviä ja tilaisuus todella tekee varkaan. Tai murhaajankin mahdollisesti. Sodat ja "konfliktit" ovat tietenkin vielä oma lukunsa. Minua kiinnostaa mikä ja kuka saa ihmiset tekemään niitä hirveitä asioita joita he tekevät ja miltä se tuntuu. Ehkä minun olisikin pitänyt mennä opiskelemaan sosiaalipsykologiaa.

      Poista
    100. Voi olla, että joskus vielä löydän täydellisen elokuvan ja innostun.

      Haluavatko he siis päästä "ylennetyiksi" (vaikka ja koska eivät tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa)? Olivatko tarjoojatkin klooneja? Mikä siinä oli opettavaista?

      Olepa hyvä. Jos todellisuudessa olisi aukko, tarkoittaisiko se sitä, että siinä kohdassa olisi jotain epätodellista?

      Ihmiset todellakin ovat jännittäviä. Se on vähän outoa, että tilaisuuden tullen ihmiset saattavat tehdä jotain sellaista, mitä eivät muulloin haluaisikaan tehdä. Luulen, että sodissa on ennemminkin kysymys siitä, että ihmisten päähän on taottu, että sotiminen olisi jotenkin tärkeää/pakollista ja että asiaa ei kannata edes ajatella, tee vain niinkuin muutkin tekevät. Siihen vaikuttaa varmaan monet asiat, että ihmiset saadaan tekemään hirveitä asioita. Kiristämistä, lahjomista, toitotusta, kunnes hirveiden asioiden tekemisestä tulee yleistä, yleisesti hyväksyttyjä ja lopulta osa kulttuuria ja tavallisuutta. Asiasta riippuen tietenkin mikä ja kuka tarkemmin. Miltä se tuntuu ihmisistä vai niistä jotka saavat ihmiset tekemään niin? (Sosiaali)psykologia vaikuttaa kiinnostavalta.

      Poista
  2. Ganni nukkui sikeästi puistossa, kunnes siivooja herätti ja ehdotti varjoon siirtymistä. Olo oli rappiollinen ja tyhjä. Myöhemmin keskustelin (jälleen) pedofiilin kanssa. Teen kai niin liikaa.

    Muistathan mua kun juot teollisen makuista virtsaa.

    Ystävällisin terveisin James Deanin tyttöystävän lapsenlapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin juuri aikeissa kysellä sähköpostilla että selvisitkö hengissä. Onneksi tämä vastasi kysymykseen. Ellet sitten kirjoittanut tätä viestiä haamuna, mitä pidän epätodennäköisenä.

      Et tullut hyppyrimäkeen!

      Muistan sua varmasti aina kun juon teollisen makuista virtsaa. Toivoakseni en kyllä tule harrastamaan teollisen makuista virtsaa useammin kuin about kerran vuosikymmenessä.

      With love,
      James Deanin tyttöystävän lapsenlapsen yhden yön ystävä.

      Poista
    2. Koitin ensin ilmoitella itsestäni sähköpostitse, mutta gmail ilkeili.

      En ole tietääkseni haamu, mutta, you never know.

      En päässyt tulemaan, mutta ehkä ensi kerralla sitten, tai joskus. Tämä viikko sisälsi useita jännittäviä öitä ja hyppyrimäki olisi tuonut mukavan lisän. Jouduin kuitenkin sen sijasta viihdyttämään James Deanin tyttöystävää (implikoi kuuntelemaan hänen kuorsaustaan) uupuneena ja kulkuyhteyksien puutteessa.

      Rakkain terveisin, yhden yön ystävä.

      Poista
    3. James Dean's girlfriend has really let herself go.

      Toivotaan että pääset ensi kerralla!

      Kiitos. Matka vaikuttaa tähän mennessä hyvältä.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen