maanantai 12. toukokuuta 2014

Nyt on kevät!

No niin. Sdlfköfd.

Syksystä 2011 lähtien olen kirjoitellut tätä blogia kasvottomana hirviönä, ja syksystä 2012 lähtien olen lupaillut ryömiä luolastani ja muuttua oikeaksi ihmiseksi. Mua on pyydetty mm. Abun pizzakebabiin, Janoiseen loheen, Kirjakahvilaan, sanaisiin sessioihin, Hietaniemen hautausmaalle ja en edes muista minne kaikkialle ja niin edelleen ja niin edelleen ja lisäksi sovin tavata Effyn keväällä Eiran rannassa.

Syksystä 2012 lähtien olen järjestelmällisesti väistänyt kaikkia ojentuvia käsiä ja sanonut että kyllä, jonain päivänä, myöhemmin, kyllä vielä joskus.

Syksystä 2013 lähtien olen tarkentanut että kyllä, sitten kun kevät tulee, sitten.

No, nyt on kevät ja olen oikeastaan menettänyt kaikki tekosyyni piileskellä huoneessani kuin Saatana. Tässä ei yksinkertaisesti ole enää mitään järkeä. Itse asiassa päinvastoin, sillä olen vähitellen tulossa ihan aidosti ja iloisesti hulluksi ja muuttumassa jonkinlaiseksi susi-ihmiseksi mikäli en kohta ala toteuttaa lajityypillistä sosiaalista käytöstä.

Viimeiset 6 vuotta ja niistä erityisesti viimeiset 3 olen elänyt todella outoa elämää. (Tämä on ehkä välittynyt siitä mitä olen kirjoittanut tänne.) Olen ollut ihmisten ilmoilla vain jonkinlaisena yöllisenä haamuna. Kuin ihmiskunnan ja minun välillä olisi jokin näkymätön energiakenttä, jonka ylittämällä voi vain tuhoutua. (Olen ajatellut tuhoutuvani.)

Olen kaikesta tästä kiitollinen, sillä kaiken tämän ansiosta olen se mitä nyt olen, mitä helvettiä se sitten tarkoittaakaan. Minusta on tullut jotain oikeasti ärsyttävää ja kusipäistä ja epävakaata, mutta luulisin että olen samalla jotain lojaalimpaa ja itsenäisempää ja kiinnostavampaa kuin olisin koskaan voinut olla ilman kaikkea tätä. Ymmärrän kipua ja välitän sinusta.

Oikeastaan viimeiset vuodet ovat olleet jotain todella kaunista ja ihmeellistä, siitä huolimatta että niiden eläminen on ollut enimmäkseen tuskaa ja kipua ja paskaa ja surua. Säännöllisin väliajoin olen ollut euforiassa toivosta.

Nyt jo jonkin aikaa on kuitenkin tuntunut, etten saa tästä enää mitään uutta irti. Olen jo ajellut joka ikisellä helvetin bussilinjalla viisisataa kertaa, olen toistanut kaikkea tätä samaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, illasta ja aamuyöstä toiseen. Nyt voisin aloittaa jotain uutta. Kuolemasta suoraan elämään.

Jos todella alan olla olemassa uudella tavalla, niin se tulee olemaan huimaavaa. En tiedä miten se ylipäätään tulee käytännössä toimimaan. Kaiken tämän ajan jälkeen en osaa kuvitella miten tulen käyttäytymään ihmisten seurassa. Siis sellaisten, jotka valmiiksi tietävät jotain sielustani, ja te tiedätte lähes kaiken sielustani, joten en voi luikerrella stand up -komedialla pakoon.

Tämä on siis hyppy tuntemattomaan. Mutta on pakko hypätä, koska haluan elää!

Ollessani yksin liikkeellä olen omasta mielestäni ihan vitun JÄNNITTÄVÄ, mutta en yhtään tiedä millainen olisin muiden seurassa tätä nykyä. Ehkä olen pettymys itselleni ja koko maailmankaikkeudelle. Saattaa olla että ilmestyn paikalle ja paljastuu että olen jonkinlainen susilapsi tai Frankensteinin hirviö tai Kaspar Hauser.

No niin. Voisiko joku olla ystävällinen ja ottaa riskin?



Tiedän että tässä on mennyt miljoona vuotta, mutta...

onko siellä vielä joku?

Abun pizzakebab?

Effy?

Joku?

Oikeastaan ihan kuka tahansa.

Sanokaa vain minne ja milloin haluatte minut, niin olen siellä. Kauhuissani ja 15 minuuttia myöhässä, mutta aion olla siellä.

37 kommenttia:

  1. Mulla olis olutta. Jos ulkona olisi sellainen sää kuin toissapäivänä, kertoisin paikan ja ajan.

    Nyt taidan mennä vaan nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olut on parhaimmillaan kylmässä sateessa. Lumisateessa erityisesti.

      Poista
  2. Ihmisten seurailu julkisilla paikoilla on mitä ihmeellisintä puuhaa. Kuin uudenlainen eläintarha. Kadulla näkee elämäntarinoita ja tunteita, sekä voi kuulua ajatuksia ja toiveita. Puhumalla saa varmasti enemmän irti. Silloin pääsee lähemmäksi vastausta kyymykseen "Millainen otus tuo on?" kun tässä eläintarhassa kukaan ei näytä kaikkia tietoja itsestään infotaululla.
    En voisi kuvitella uskaltautuvani ulos talosta jos pitää ottaa muutakin kontaktia kuin vähäeleisesti nyökäyttää sille blondille myyjälle kun aikoo maksaa ostoksensa.
    Ihailen siis, että uskaltaudut kalterien toiselle puolelle, jotta saisit parempia kuvia katujemme asukeista (ja ehkä oluen, pari).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se blondille myyjälle nyökäyttäminenkin tuottaa mulle vaikeuksia.

      Mutta joskus elämässä on tehtävä valintoja ja asioita, joihin oma pokka ei riitä.

      Poista
  3. Onko sun tarjous voimassa vielä kesäkuun kolmannenkymmenennen päivän jälkeen? Mikäli, niin nähdään katolla. Sellaisella jolla voi olla epämukavasti koko yön.

    Oikeastaan en tiedä. Saattaisin olla vahingossa äärettömän tylsä ja epävarma mytty. En oikein tiedä olisiko sun hyvä vai huono aloittaa meistä jotka ei osaa olla.

    Niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarjous on voimassa tästä kuolemaani asti, luulisin. Pidän epätodennäköisenä että kuolisin kesäkuun loppuun mennessä, joten:

      Katto kuulostaa todella hyvältä! Todella, todella hyvältä. Missä se sijaitsee?

      Ps: Kuka olet? Olenko jutellut sulle aiemmin?

      Poista
    2. Se on hienoa!

      Olisiko sulla jotain ehdotusta sijainnille? Kunhan on katto, se riittää.

      Ps: Olen Merika (Onko se edes nimi? Kuulostaa ainakin jotenkin jännittävältä ja tavallansa rumalta ja rujolta (implikoi, että olen tylsä ja koitan peittää sitä nimellä)), ja joo, olet jutellut, en tosin muista tarkalleen mistä ja milloin.

      Poista
    3. ähh hitto, unohda toi nimi, miten mä tuollaisen menin sanomaan.

      Poista
    4. Merika on oikein hyvä nimi. Mä oon Olli.

      Voisitko hoitaa meille jonkin hyvän katon? En tunne monia kattoja. Paitsi Eduskuntatalon viereisen, mutta siellä on näkymätön nainen joka huutaa kaiuttimista jos sinne menee. Ehkä hän ei tosin ole paikalla öisin.

      Poista
    5. Voisin ainakin yrittää hoidella jonkun. Onko toivomuksia (Helsingistä?), saat kolme.

      En oo vielä saanut aikaiseksi itsekään muodostettaa kummempia tunesiteitä yhdenkään katon kanssa, mutta mä lupaan pohtia potentiaalisia vaihtoehtoja.

      (Voi toki olla, että näkymätön nainen huutaa öisin vain unissaan, mutta sinne saattaisi ilmestyä muita kutsumattomia vieraita.)

      Poista
    6. Mulle käy mikä tahansa katto. Ihan mikä tahansa. Kunhan pääsee lähemmäs taivasta.

      Poista
  4. Bangladeshin mafia kidnappas Abun tyttären ja Abu joutu maksaa kaikki pizzakebabista tienaamansa rahat (150 kamelia) lunnasrahoiks, ettei ne kiduttais sitä ja se sais tyttärensä takas, joten R.I.P. Abun pizzakebab

    Ne tuli mustalla volvolla, jossa oli tummennetut ikkunat ja diplomaattikilvet, uhkailee Toivoa ja Princeä nigerialaisella kravaatilla ja hiero vastaleivotun pizzan sen naamaan niin, et se sai toisen asteen palovammoja finneihin : ((

    VastaaPoista
  5. Mun sossun pitäis tulla ihan mikä päivä tahansa tilille, niin mennään sit kaljalle johonki? Ellei ne oo tullu jo tänään tai sitä oo evätty jostain syyst

    Mulle sopii periaattees ihan milloin vaan, koska oon spuge

    Vois pyytää Erkkaa ja Matiasta jm messiin, Toukolan puutarhabileet on vast joskus kesä-heinäkuus

    Mut nähdään!

    VastaaPoista
  6. Mä en tiedä, mis Rotko family kerääntyy täl hetkel vai onks ne jossain Transulvanian mustas messus

    VastaaPoista
  7. Elämässä on just tollasia jänniä jaksoja kuten sun viime vuodet, että välillä voi olla ihan paskaakin, mutta loppujenlopuks kaikki mitä se aika on antanu on rakentanu susta sen ihmisen mikä nyt oot. Sellaset kaudet on hienoja.Tuu meille. Heti kun pääset.
    Tai itseasiassa mähän olen tulossa sinnepäin lähiaikoina.. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ilmota vaan että milloin oot tulossa niin keksitään jotain. Varoitan että olen sosiaalisesti katastrofi, oikeasti.

      Poista
  8. Sain massii!, lähe tänään pussikaljalle Töölönlahden kaltseille tai johonki? mun sähköposti on jannekortteinen@gmail.com

    VastaaPoista
  9. Oo 19lta tai 20lta Linnunlaulun kahvilal Töölönlahdel, meil oon kalja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SORI! Luin nää kommentit kännykällä bussissa matkalla Kuopiosta Rovaniemelle enkä pystynyt vastaamaan (koska en pysty kirjautumaan bloggeriin tolla kännykällä), mut en siis tullut paikalle koska olin bussissa matkalla Kuopiosta Rovaniemelle.

      Lol, eli oon siis nyt Rovaniemellä. Jotenkin ajattelin että kukaan ei kuitenkaan haluis tavata mua näin pian niin jätin tän faktan ilmoittamatta. Mut oon palaamassa Helsinkiin loppuviikosta, hallelujah.

      Poista
  10. Odotettiin sua Toivon ja Paulin kanssa siin Linnunlaulun kaltseil koko ilta ja yritettiin bongata sua ohikulkijoista, luultiin jo, et yks tyyppi oli sä, koska se hymyili meille jotenkin veitikkamaisesti, kun me heiteltiin pieniä suklaamunia siihen kävely-pyörätielle ja katottiin, miten ihmiset reagoi niihin, yks vihainen läski mummo litisti mun munan kengällään!! ja suurin osa vain sanoi, et hei täällä on suklaamunia! kato suklaamuna! ja toinen! ja kolmas! tai sit kiikutti yhden niistä roskikseen ja sano jotain, et koirat syö ne

    me oltais annettu ekalle, joka syö meiän suklaamunan ilmaisen kaljan palkinnoks, mut kukaan ei syöny, paitsi yks koira melkein, mut sen kävelyttäjä vetäs sitä hihnasta niin, ettei se ihan ehtiny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani etten ollut paikalla. Mä öisin voinu syödä ne suklaamunat. Tykkään syödä ruokaa pyöräteiltä.

      Koirat eivät saa syödä suklaata! Aika jännä, että ne kuitenkin aina yrittää. Jotain itsetuhoisuutta.

      Poista
  11. Tuntuuko hyvältä olla toivottua seuraa?

    VastaaPoista
  12. Tuu Tampereelle niin vien sut seikkailulle.

    VastaaPoista
  13. 17, 45, 122, 171, 209.

    Toistan.

    17, 45, 122, 171, 209.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei. Lähden viikoksi Roomaan. Kun palaan Helsinkiin niin sitten. Lupaan.

      Poista
    2. Kysymys kuuluu: pidätkö lupauksesi?

      Viime aikoina oot antanut merkkejä siihen suuntaan. Pidän siitä.

      Poista
    3. 8 ja puoli päivää myöhemmin:

      Pidän. Pitää vain ensin järjestellä homma kasaan, jotta tiedän mitä minkäkin sivunumeron kohdalla tarkalleen ottaen on. Nyt olemassa on monta epämääräistä tiedostoa.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen