tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kohtasin Jumalan tänään


Eduskuntatalon kyljessä on erillinen katto, jolle voi kiivetä todella helposti. En ollut aikaisemmin huomannut sitä, vaikka olen toistuvasti bailannut Eduskuntatalon portailla. Tänään löysin sen ja kiipesin sille. Kävelin hetken katolla ja katselin kaupunkia lievästi hämmentyneenä. Jos olisin ollut vahvassa humalatilassa, se olisi ollut vaarallista.

Jostain taivaalta (en todellakaan tiedä että mistä suunnasta, mistä rakennuksesta) kuului kellon ääni: ding dong... Sitten laskeutui hetken hiljaisuus, ja sitten taivaista kuului keski-ikäisen naisen vihainen ääni: "Ja nyt heti pois sieltä katolta!" En tajua mistä se tuli. En tiedä kuka se oli. Kävelin pois ja katselin ympärilleni. Ehkä se oli Jumala. Luultavasti se oli Jumala.

Tästä tapahtumasta jäi tällainen fiilis:


Tämä on ensimmäinen kevät että näytän melko hyvältä.

Olen jo vuosikausia käynyt mielessäni taistelua: jotta pääsisin sinne minne haluan, olisiko parempi A) välttää ärsyttävyyttä ja pyrkiä helposti sulavaan epä-ärsyttävyyteen vai B) olla oma itsensä ja ottaa riski, että tietty prosentti ihmisistä vihaa minua?

Eilen tajusin, että vastaus on ilmiselvä. Laimentamalla itseni en pääsisi minnekään. Voin päästä jonnekin, valoon tai pimeään, vain olemalla sitä mitä olen ja sanomalla asiat niin kuin ne oikeasti näen. Se on ainut vaihtoehto. Kiinnostavuus ja ärsyttävyys ovat usein sama asia. Minun tapauksessani ne ovat sama asia. Kun olen oma itseni, olen ärsyttävä. En mahda sille mitään eikä mun tarvitse mahtaa sille mitään.

Olemalla oma itseni voin päästä jonnekin, ja jos pääsen jonnekin, on väistämätöntä että joku sylkee naamalleni. Se kuuluu asiaan. Se ei ole vaarallista eikä sitä pidä pelätä. Pelko on rumaa ja tylsää. Pähkähullu, ärsyttävä rohkeus on paljon hienompaa.

Sosiaalisen rohkeuden ensimmäinen sääntö: tulet saamaan siitä paskaa niskaasi. Ja paskaa on vaikea olla huomaamatta, joten opettele nauttimaan siitä.

10 kommenttia:

  1. Tuo on totta. Oon pyöritelly omana itsenään olemisen keloja pitkään päässä. Se on yllättävän vaikeaa. Sitten sitä huomaakin olevansa jumissa jonkinlaisessa välitilassa jossa on kaikenaikaa vähän ärsyttävä ihmisiä kohtaan ja kaiken aikaa vähän ärsyttää mm. kaikki.

    Ootko sä nykyään yhteyksissä ihmisten kanssa irl vai yhäkö eristäydyt maailmasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Jos uskaltaa olla oma itsensä vain tiettyyn pisteeseen asti ja jumiutuu välialueelle, voi helposti käydä niin että on itse paitsi saatanan onneton ja tyytymätön ja turhautunut myös epäaito ja ärsyttävä muiden ihmisten silmissä.

      Oikeastaan musta tuntuu, että kun ihmisen ärsyttävyys ylittää jonkin täysin uhkarohkean ja sekopäisen fuck it! -rajan, se itse asiassa lakkaa olemasta muille niin ärsyttävää. Kun ihminen on järkähtämättä ja intohimoisesti oma raivostuttava itsensä, se ei oikeastaan ole enää raivostuttavaa vaan _vaikuttavaa, innostavaa ja kaunista_.

      Joo, tähän asti olen eristäytynyt maailmasta. Mut lupasin mm. tulla Abun pizzakebabiin keväällä. Nyt on kevät. Oon tässä joka päivä ollut aikeissa kirjoittaa merkinnän "Okei, sanokaa vaan milloin ja missä tavataan", mutta laiskuuttani en oo vielä kirjoittanut sitä.

      Poista
  2. Melkonen kohtaaminen, naurahdin ääneen :)
    Oon ilonen, että päätit jatkaa omana itsenäsi. Etkä sä musta ainakaan oo yhtään ärsyttävä, ei millään pahalla, mut ehkä me kuulutaankin samalle puolelle ärsyttämään niitä muita (kiitos heille paskasta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ärsyttävyys kasvaa räjähdysmäisesti sitä mukaa kun kanssani viettää aikaa. Ehkä se on hyvä. Ehkä ärsyttävyys on hyvä. Itse ainakin diggaan ärsyttävistä ihmisistä. He ovat usein parhaita ihmisiä.

      Poista
    2. Oliks toi haaste? Hih, ehkä se vähän riippuukin siitä mitä ketäkin ärsyttävänä pitää.

      Poista
  3. Olen kans sillä kannalla, että kannattaa itsensä laimentamisen sijaan olla mieluummin rennosti oma itsensä ja antaa muiden vetää omat johtopäätöksensä ja päättää, missä määrin haluavat olla mukana vai haluavatko ollenkaan. Se on kuitenkin raskasta pyöriä sellaisissa porukoissa, jotka hyväksyvät vain pinnalta mutta eivät syvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta on aloittaa Omana Itsenään, niin sitten muut tietävät jo heti alussa mitä saavat. Eikä tarvitse stressata pettymysten tuottamisesta.

      Poista
  4. Mietin aina mikä tekee ihmisestä hyvän tyypin. Mistä aineksista syntyy mielenkiintoinen loistoheppu? Niistä yksi tärkeä on ainakin juuri tämä, että uskaltaa olla vapaasti oma raivostuttava itsensä, ottaa vapauden olla mitä on. Ja että jaksaa olla se mikä on ja sitä mieltä mitä on, vaikka se tarkoittaisi riitaantumista monien ihmisten kanssa. Tärkeintä on ainakin pyrkiä olemaan järkähtämättä oma itsensä, vaikka kuinka lentäisi rapaa naamaan. Täytyy pyrkiä olemaan vapaa, irti muiden ihmisten oletuksista ja heidän asettamistaan kahleista.
    Pitäisi siis olla oma itsensä.. jaa, kuka se on? Yritän tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin.

      Omana Itsenä olemisessa vaikeinta on selvittää, mitä Oma Itse käytännössä tarkoittaa. Kun se on selvitetty, asioista tulee paljon helpompia.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen