maanantai 24. helmikuuta 2014

Voi Saatana


Kirjoitan kirjaa alusta uudestaan. Itse asiassa nimenomaan sitä olen tehnyt, uudelleenkirjoittamista, jo viikkokaupalla. Tuntuu että silloin kun aloin kirjoittaa tätä tarinaa olin taantunut idiootti, jotenkin poissa raiteilta.

Huonolla tavalla siis.

Poissa raiteilta voi olla myös monella hienolla tavalla.

Kaunista. Sielua jomottaa, itkisin jos osaisin.

.....................

Ai niin. Pari juttua jotka pitää hoitaa (tämän kevään aikana) ennen kuin tämä kirja on valmis:

1. Pitää pikavauhtia opetella valokuvaamaan, että saan otettua kirjaan tarvittavat valokuvat. Toki jos joku osaa valokuvata ja haluaa ryhtyä orjakseni, olet tervetullut ottamaan minulle valokuvia.

2. Pitää käydä kolmessa kaupungissa ja palata Barentsinmeren rannalle.

8 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!?

      "Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin" on sangen tylsä kommentti. Olen vastaanottanut sellaisia ennenkin. Julmaa.

      Poista
    2. Tarjouduin valokuvaamaan. Tulin toisiin aatoksiin, koska en oikeastaan millään lailla sinua tunne vaan satuin tämän yhden postauksen lukemaan. Kaikista hirveintä oli huomata, että kommentti ei poistunut vaan jätti jälkeensä tuollaisen mustutuksen.

      Alkuperäinen kuului: Minkälaisia kuvia haluaisit?

      Esitän tuon virallisesti uudestaan.

      Poista
    3. Jos luit tämän postauksen, tunnet minut jo paremmin kuin juuri kukaan kenen kanssa olen päivittäin tekemisissä.

      Joo, toi "Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin" -tahra on raivostuttava juttu. En tajua miksei omia kommenttejaan (toisten) blogeista voi poistaa kunnolla. Sairasta, sairasta.

      Vastaus kysymykseen: en ole täysin varma vielä. KAUNIITA. Haluaisin kuvan Lauttasaaren sillalta. ...ja niin edelleen. Äh. Tämä on vielä vähän epäselvää. (Niin kuin kaikki, kaikki.)

      En ole nukkunut pitkään aikaan, joten tunnen itseni jonkinlaiseksi maaniseksi susi-ihmiseksi kirjoittaessani tätä. Olen syvästi pahoillani.

      Poista
    4. Nuku. Olen lukenut blogiasi monien tekstien taakse, ja voin sanoa, että sinut on vaikea tavoittaa. Tai, jostakin syystä, en saa tyypiteltyä sinusta minkäänlaista persoonaa. Se saattaa olla hyvä, jopa tarkoituskin.

      Jos haluat kanssani sumplia kuvausjuttuja, ole yhteydessä tonne: teenjuonyksin@gmail.com (Olen valokuvapuristi, kuvailen kapakoita yms. Aikaisempia kuvia blogissani.) Autan mielelläni. Ei yhteydenotto-pakkoa.

      Poista
    5. Saanko kysyä, että millä tavalla minut on vaikea tavoittaa? Tunnen itsekin itseni katastrofaalisen epäselväksi, mutta olis kiinnostavaa tietää miten se kokemus välittyy ulkopuolelle.

      Näin sun kuvia jo aikaisemmin kun lueskelin blogiasi ja ajattelin että helvetin hienoja. (Muutenkin kiinnostava blogi. Kiinnostava bloggaaja.) Kenties otan yhteyttä sitten kun itse oikeasti tiedän mitä haluan.

      Poista
    6. Ehkä eniten minua häiritsee kylmä rehellisyytesi. Anonyyminä bloggaaminen antaa erilaisia puitteita ilmaista itseään. Joudun usein jättämään paljon sanomatta.

      Aluksi minua ihmetytti se, että et tunnu omaavan nöyryyttä ja vaikutat ylimieliseltä. Tuomitset ihmiset mustavalkoisella tavalla alempaan kastiin. Ylistät kirjoittamistasi jumalallisesti.

      Sitten huomasin vivahteita, jotka todistivat toisin (älä kysy, en tarkalleen tiedä missä postauksessa ja miten). Tämä aiheutti minulle hämminkiä; eihän kukaan, joka ajattelee näin, ilmaisisi sitä julkisesti. Ymmärsin, että kuvani sinusta ei voi vastata todellista persoonaasi. Eihän blogista – vielä anonyymistä sellaisesta – voi saada kuvaa sellaisesta ihmisestä, jonka tuntee tai jonka kanssa asioi arkisin. Ihmiset yksinkertaisesti kirjoittavat eri asioista kuin puhuvat.

      Minulla oli yhdessä vaiheessa tunne, että olen tavannut sinut.

      Ehkä analyysi meni puskaan. En ole lukenut kirjoitustasi tarpeeksi ymmärtääkseni sinua. Olet mielenkiintoinen ja kirjoitat pelottavan hyvin.

      Poista
    7. Tää ylimielisyyshomma on oikeastaan aika tuore lisä elämässäni.

      Voisin antaa sille useita selityksiä.

      Yksi selitys on että pöllin sen Salvador Dalilta. Salvador Dali piti itseään röyhkeän avoimesti Yli-ihmisenä. Se on mielestäni kierolla tavalla hauskaa.

      Toinen selitys on, että kyse on defenssimekanismista. Yksi puoli minusta luottaa siihen, että voin päästä sinne minne elämässä haluan, toinen puoli on tietoinen siitä että kaikki riippuu siitä miten _muut ihmiset_ ottavat jutun vastaan. En ole vielä varma siitä miten ne muut ihmiset tulevat ottamaan jutun vastaan. Epävarmuus -> ylimielisyys.

      Kolmas on epämääräinen oikeudenmukaisuuden ajatus. Tuntuu siltä, että pahiksilla ja idiooteilla on aina valtavasti itseluottamusta siinä missä HYVÄT tyypit näyttävät poikkeuksetta olevan täynnä epävarmuutta ja epäilyksiä ja suoranaista itseinhoa. Universaalin oikeudenmukaisuuden nimissä olisi hyvä, että hyvät tyypit uskoisivat itseensä vähän enemmän. (Ja pahat tyypit vähän vähemmän.)

      En tiedä. Todennäköisesti pääsen tästä ennemmin tai myöhemmin eroon, kunhan vain alan _luottaa maailmaan_ enemmän. Alan luottaa maailmaan enemmän, jos saan siltä kaunista vastakaikua.

      En tiedä. En tiedä. Ehkä pieni ylimielisyys on ok niin kauan kuin se johda siihen että ihminen alkaa kohdella muita ihmisiä huonosti? Uskon, että toista voi aidosti kunnioittaa, vaikka hiljaa pitäisikin itseään hiukan älykkäämpänä.

      En tiedä. En tosiaan tiedä. Lopulta nöyryys näyttää kauniimmalta kuin ylimielisyys.

      Yksi kysymys vielä: missä ajattelit tavanneesi minut?

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen