sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Mä tahdon tavalliset hautajaiset

Risteilen vain ympäri kylmää kaupunkia, ja yöllä kirjoitan kuolleista kuuluisista ihmisistä. Tuntuu ihan hyvältä. Aion saada tämän kirjan lähetettyä eteenpäin ennen kuin kesäkuu alkaa. Jos en saa, niin tappakaa minut.

Tuntuu että koko elämäni tähän asti on ollut häpeää. Se vain on minussa. Pilaan kaiken aina, tuhoan kaikki hyvät ensivaikutelmat, kompuroin, kaadun ihmisten päälle bussin heilahtaessa, piiloudun roskisten taakse vanhojen tuttujen tullessa vastaan, näytän oudolta, surulliselta rääpäleeltä. Minusta ei tule koskaan tulemaan kokonaista ja normaalia.

En ole häpeälle vielä immuuni, mutta osaan käyttää sitä. Kirjoitan häpeästä ja häpeällä. Suuri osa persoonallisuudestani liittyy siihen. Jos mulla olisi seksielämä, se koostuisi nöyryyttävästä, järkyttävästä sadomasokismista. (Jos olet joskus harrastanut seksiä, niin vau! Elät ihan eri todellisuudessa kuin minä. Mulle seksi on vähän sama asia kuin lentäminen: not gonna happen.)

Aika outoa: useimmat ihmiset jotka olen tuntenut lyhyesti elämässäni ovat pitäneet minua jonkinlaisena estottomana riehujana. Todellisuudessa mulla on korkeintaan pokkaa; kapinaa häpeää vastaan. (Ala-asteella kaverini luulivat että olin peloton. Oikeasti olen vain rohkea. Enkä aina edes sitä.)


Reaktioni häpeään ja yleiseen ahdistukseen on yleensä se että kuvittelen jotain tällaista: kierrän näkymättömän mutta vahvan langan kaulani ympärille ja vedän sen kaulani läpi. Työnnän pääni valtavaan kananmunaleikkuriin ja painan sen kiinni. Kierrän ilmastointiteippiä pääni ympäri niin että tukehdun. Juoksen luokkahuoneen seinää ylös ja putoan katosta lattialle, ihmisten päälle.

Pitäisi kirjoittaa tätä blogia vähemmän. Lue mieluummin tätä. Se on ihan yhtä perseestä.

Kiehtovaa, miten sitä voikin pitää itseään täysin kelvottomana ja tietää olevansa nero samaan aikaan.

Ajattelin eläköityä 30-vuotiaana. Kirjoitan nämä neljä kirjaa ja hurjan omaelämäkerran ja sitten vetäydyn vain hiljaisuuteen katselemaan tuhoa. Se olisi helpottavaa.

14 kommenttia:

  1. Tulin jälleen kommentoimaan. Melkein toivon että olisimme ystäviä, emme ehkä tulisi toimeen mutta kuitenkin.
    Jessus, nyt kuulostan ehkä sangen seonneelta, mutta mietin kuuletko sinäkin lauseita iltaisin (tai milloin nyt satutkin menemään nukkumaan, aamulla vaikka) päässäsi? Minä kuulen, en ole kirjoittanut aivan kaikkia ylös mutta esimerkiksi kun olin aikeissa ottaa päiväunet, Samuli Edelmann tokaisi pääni sisällä rauhallisella äänellä, että "Leipää ei saavuteta ihan vain jonottamalla". Muita hyviä joita olen kuullut ovat olleet "Repikää tuo mies joka on aivan pegasoksen näköinen" ja "Älkää käyttäkö ehkäisyä niin te olette konkurssissa". Kerran minun myös kehotettiin "keskittymään vihreisiin nahkatakkeihin". Ihmeellinen paikka tuo pääkoppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko nyt kommentoida asiaa: minä ainakin kuulen ääniä päässäni. Hulluuttani myöntämättä. Saattaa olla hyödyllinenkin ominaisuus jos taiteilla haluaa.

      Poista
    2. En varsinaisesti kuule lauseita päässäni. Joskus kun olen todella väsynyt ja maailma on ikään kuin hidastunut, pääni alkaa tavallaan ajatella jähmeässä rytmissä "Ja se meni... ja se meni..." Sekään ei ole varsinaisesti kuuloharha. Kuulen sen tavallisella ajatusteni "äänellä". (Jännä juttu toi sisäinen puheääni.)

      Mutta joo, kaiken kaikkiaan multa puuttuu tää Jeanne d'Arc -kriteeri (vaikka moni muu kriteeri täyttyy). Äänten kuuleminen on kuitenkin tietääkseni aika yleistä. Merkittävä osa väestöstä kuulee niitä ainakin jossain elämänvaiheessa.

      Kun kuulette ääniä päässänne, kuka ne sanoo? Millainen ääni? Onko lauseilla konkreettista ääntä vai ovatko ne vain yllättäviä ajatuksia?

      Poista
  2. hoi! olet haastettu: http://karitapa.blogspot.fi/2014/01/challenge.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vou! Mua ei oo koskaan haastettu mihinkään.

      Käykö että vastaan tässä?

      Käykö että skippaan kaikki muut osiot paitsi kysymykset?

      Rikon nyt sääntöjä, mutta:

      1. Kirja joka kaikkien pitäisi lukea (+ perustelut)?
      - Yllättäen tämä on todella vaikea kysymys. Keksin tähän kaikkea hassunhauskaa, mutten ainuttakaan kunnollista vastausta. En tiedä. Kaikkien pitäis lukea mun kirjoja.

      2. Yksi hyvä asia sussa?
      - Sielu. Ja kun varjot laskeutuvat kasvoilleni oikealla tavalla, naamani näyttää ihan hyvältä.

      3. Missä näet itsesi 30-vuotiaana?
      - Kirjallisena supertähtenä.

      4. Minkäikäinen on vanha ihminen?
      - Riippuu yksilöstä. Ihmiset ryhtyvät vanhoiksi hyvin eri ikäisinä. Omasta mielestäni ihan ok ikä ryhtyä vanhaksi on 75.

      5. Leffa joka on sanoinkuvaamattoman mahtava?
      - Voi saatana. Henkien kätkemä. Se saa sieluni räjähtämään.

      6. Minkälaisessa majantapaisessa tahtoisit asua?
      - Maja ylipäätään kuulostaa hyvältä. Haluan asua majassa.

      7. Kuvaile lyhyesti maailmankuvaasi?
      - Myötätunto, rohkeus, rationaalisuus, tietoisuus omista motiiveista, moraalinen selkäranka, rehellisyys itseä ja muita kohtaan, positiivinen suhtautuminen kaikkeen surkeaan ja outoon.

      8. Mistä ruuista tykkäät?
      - Melkein kaikesta mitä syön. Kunhan tuote täyttää Eettiset Kriteerit, niin oikeastaan mikä tahansa käy. Kunhan se on hyvää. Todella moni ruoka on hyvää.

      9. Oisko possu kiva lemmikki?
      - Tietääkseni kyllä. Hyvin samanlainen kuin koira.

      10. Saako sun luokse tulla teelle?
      - Ajatus on pelottava. Teoriassa joo. Paljon mieluummin menisin teelle vaikka merenrannalle.

      11. Minkä maan kulttuurista olet kiinnostunut?
      - Suhtaudun melkein kaikkiin kulttuureihin järjestelmällisesti vihamielisesti. Kuulostipa ääliömäiseltä. En halua olla tällainen. Voi hemmetti

      Poista
  3. hitto

    harvemmin törmää tosi elämässä ihmisiin jotka olisivat fiktiivisinä hahmoinakin kiehtovia.

    sä oot just sitä.

    oli pakko sanoo jotain. hyvää illanjatkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Tiedän.

      Kiitos. En osaa vastata tähän muuta. Miten menee?

      Poista
  4. näin tänään ratikassa jonkun josta tuli mieleen sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. emmä uskaltanut kattoo liikaa mutta sillä oli kai vaaleanruskeat hiukset ja takki auki ja se heilui musiikkinsa tahtiin.

      Poista
    2. mistähän mieleeni tuli vaaleanruskeat hiukset. sillä oli pipo päässä.

      Poista
    3. Tärkein kysymys on: olikse sydämenräjäyttävän söpö? Jos oli, niin sit se olin mä.

      Poista
    4. kyl se oli! jännä juttu.
      (et kai ollut oikeesti??)

      Poista
    5. Todennäköisesti en.

      Ennen muuta sillä perusteella että en tietääkseni ole matkustanut tänään ratikalla. (Mutta saatan elää kaksoiselämää josta en itse ole tietoinen.)

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen