keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ryöstö

Kaksi nätiksi laittautunutta nuorta gangsteria yritti ryöstää rahani.

Olin kävelemässä illalla rautatieaseman läpi kun tajusin että tielleni oli ilmestynyt kaksi keikarimaisesti pukeutunutta urpoa, jotka huusivat tyhjin silmin naamalleni: "PUHUTSÄ SUOMEA? PUHUTSÄ SUOMEA?"

"En", sanoin. Toinen keikarimaisesti pukeutuneista urpoista alkoi kiskoa kuuloketta korvastani. Otin kuulokkeen korvastani. Keikarimaisesti pukeutunut urpo heitti käsivartensa ylimielisesti harteilleni ja alkoi mafiaelkein selittää tarvitsevansa rahaa. Ajattelin että kyllä on pojilla huonot sosiaaliset taidot: jos haluat ventovieraan antavan sinulle rahaa, niin älä helvetissä tule hänen naamansa eteen huutamaan ja kiskomaan häneltä kuuloketta korvasta.

"Näytä onko sulla rahaa", passiivisempi keikarimaisesti pukeutuneista urpoista sanoi ja osoitti taskuani. "Kato onko sillä rahaa." Työnsin käteni taskuuni, joka oli täynnä rahaa ja nöyhtää, otin käteni ulos, sanoin: "Ei oo" ja kävelin ilmeettömästi pois. Olipa huono ryöstö!

Minä.

10 sekuntia sitten vaihdoin radiokanavaa. Nyt kuulen Tunna Milonoffin äänen, joka paasaa siitä miten miehet ja naiset ovat "eri lajia". Voi vittu mitä paskaa. Ihmiset nyt yleisesti ottaen ovat erilaisia keskenään, yksilöinä. Se että tietyn ominaisuuden esiintyvyys ryhmässä x on korkeampi kuin ryhmässä y ei vielä kerro ryhmien yksilöistä juuri mitään.

Aavekirjani kirjoittamisesta tulee koko ajan vaikeampaa. Ongelma 1: kun aloitin sen kirjoittamisen elokuussa 2012, olin eksyneempi, kirjoitin vähän eri tavalla ja tiesin asioista vähemmän kuin nyt. Nyt kirja pitää paitsi kirjoittaa loppuun myös kirjoittaa moni alkupuolen kohta uudestaan.
Ongelma 2: En suunnitellut kirjoittavani kirjaa, jossa on näin vitusti seksiä ja kirosanoja ja kohtuutonta raivoa kaikkea, kaikkea kohtaan. Sitä paitsi unohdin tehdä päähenkilöstä miellyttävän. Hänestä tuli vahingossa samanlainen surkea, kuolaava pervo kuin minä olen. Tarina sinänsä on mahtava. Jos sen kirjoittaisi kunnollisesti, se olisi Hollywood-kamaa. Nyt pitääkin miettiä: olenko tuomitsemassa itseäni marginaaliin? Jos haluan että tämä kirja osuu mahdollisimman moneen sieluun, jos haluan aloittaa Menestymisen tällä kirjalla, pitäisikö siitä tehdä vähän vähemmän sopimaton ja intohimoinen? Haluanko tämän olevan kirja, jota vanhemmat kieltävät lapsiaan lukemasta? Tai siis tietysti haluan. Äh. Ehkä pitää vain jatkaa samalla radalla, heittää tällainen kirja maailmaa päin ja katsoa, miten käy. Kirjoitan mukavan Harry Potterini sit joskus myöhemmin.

2 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä mainitsemastasi yskilöllisyydestä. Pistää vihaksi jokainen yleistys ylipäänsä, koski se sitten sukupuolta tai mitä hyvänsä.

    Ryöstökertomuskin oli varsin mainio, pidän aina näitä tapauksia varten lompakossani hiukan kiinalaisia seteleitä. Olisi myös hienoa kirjoittaa kirje mahdollisen ryövääjän varalle. Ehkä sen kaltainen varautuminen menisi jo hiukan liian pitkälle, mutta minä ainakin ilahtuisin sellaisesta, mikäli varas olisin. Tosin, miksipä roistoa ilahduttaa... Miksipä ei... Kun ei edes tiedä ilahduttaisiko. Ehkä se osoittaisi häntä kohtaan jonkinlaista huomiota joka voisi lohduttaa jonain päivänä.

    Odotan innolla kirjaasi, vie sillä sitten kuinka kauan tahansa kulkeutua sormieni ulottuville.

    Pahoitteluni katkonaisesta tekstistä ja menneisyytesi penkomisesta. Aamen ja sitä rataa. Olen uupunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pengo niin paljon kuin haluat. Ihmisten pitäisi penkoa toistensa menneisyyksiä huomattavasti enemmän. Se voisi ratkaista monia ongelmia.

      Kirje varkaalle on hyvä idea. Varkaat varmaankin yleensä ovat varkaita mm. siksi että ovat yksinkertaisesti surullisia ja luovuttaneet.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen