tiistai 17. joulukuuta 2013

Kun vihan voima laukeaa ja haihtuu hiljaa höyrynä ilmaan, voi vain jäädä seisomaan höyryn keskelle ja ajatella millainen ääliö on ollut. "Olen pahoillani, pahoillani, pahoillani." Kenties Pekka-Eric Auvisen viimeiset ajatukset: olen pahoillani, pahoillani, pahoillani.

Sattuu. Tarvitsen jonkun sanomaan että kaikki on ihan ok.

Huoh. Olen viettänyt kreisiä reppuelämää nyt jo tarpeeksi monta päivää. Entä jos lähtisin vain kotiin? NYT? Voisinko tehdä sen NYT? Kello on 6.15 aamulla. Kokoaisin kamani ja lähtisin aamuun kävelemään kohti bussiasemaa? Nukkuisin joskus epämääräisessä tulevaisuudessa? Kirjoittaisin sekopäisenä matkaläppärilläni bussissa?

Syteen tai saveen.

5 kommenttia:

  1. tykkään susta niin että halkeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin joskus.

      Toisinaan inhoan itseäni niin että halkeen.

      Tämä vaihtelee.

      Poista
  2. Luin tässä joku päivä sun koko blogis läpi kun oli tylsää? Ai mikä elämä? En tiedä. Kiinnostavaa oli. mitäs siitä tulin ajatelleeksi.. Hiljalleen totuttelen kasvissyöntiin. En osta lihaa kotiin. Mutta en kieltäydy jos sitä tarjotaan... Hassua että suurin osa ystävistäni ovat kasvissyöjiä.

    VastaaPoista
  3. Oho tuli pisteen sijaan kysymysmerkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh. Itse en uskalla sukeltaa kovin syvälle tähän blogiin. Olen urpoillut niin paljon.

      Millainen kokemus blogin läpilukeminen oli? Paljonko aikaa siihen meni? Mulla ei ole edes selkeää käsitystä että kuinka hemmetin paljon tätä tekstiä on jo kertynyt.

      Onko tää blogi yleisesti ottaen liian täynnä aktivismia ja ulinaa? Tuntuu että aina toisinaan vedän sen yli ja muutun samoja asioita toistelevaksi vinkujaksi.

      Niin ja:

      1) Kuka olet? 2) Olenko jutellut sulle aiemmin?

      3) Mitä kuuluu? 4) Mikä on sun kengännumero? 5) Minä vuonna olet syntynyt? 6) Mikä on paras biisi maailmassa? 7) Oletko onnellinen?

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen