Kuuntelin tätä viimeksi joskus tammikuussa. Eilen kuuntelin sen taas. Tammikuun tunnelma tuli takaisin.
Luin näitä mun viimeaikaisia merkintöjä. Olenpa ollut raivoisan poliittinen viime aikoina. Melkein joka merkintään liittyy jokin palava ja epätoivoinen kannanotto. Se on kausittaista. Joskus menee montakin viikkoa niin että vain hölisen absurdinhassusti (hih), sitten yhtäkkiä jokin tasapaino muuttuu ja aivoni alkavat keskittyä yhteiskunnan tai maapallon kokoisiin asioihin.
Ehkä voisin chillata ja pelleillä taas vähän aikaa? Ehkä. Kokeillaan:
Varmasti on ihmisiä joille epäsymmetriset kivekset ovat todellinen itsetunto-ongelma.
Hyvä alku. Joka tapauksessa joitain viikkoja sitten mulla oli kausi, jolloin ei tarvinnut oikeastaan keskittyä kuin James Deaniin naamaan ja Harriet Wheelerin ääneen ja silloin olemassaolo oli oikeastaan aika yksinkertaista ja kivaa. Haluan päästä siihen takaisin. Minun ei tarvitse ottaa kantaa kaikkeen. En tule pelastamaan ketään olemalla itse koko ajan jossain epätoivon persereiässä.
_______________________________
Oli hyvä alku päivälle lukea että Erkka Filander on voittanut Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Onnittelut ensinnäkin voitosta!
Onnittelut toiseksi siitä että Erkka Filander kertoo olevansa onnellinen. Itse en vielä tosiaankaan tiedä miten se tehdään. Kai siinä on olennainen ero mun ja Erkka Filanderin kirjoittamisessa. Mulla kirjoittaminen liittyy olennaisesti siihen faktaan että en (vielä) ole onnellinen; jos olisin onnellinen, en tiedä mitä sanottavaa mulla olisi.
Erkka Filanderissa on menneen maailman intellektuellin tuntua, jota arvostan suuresti. Jo se itsessään on kapinaa. Tää on hyvä juttu.
Minusta tämä erittäin kevyestä erittäin painavaan asiaan vaihtelu on eräs asia, joka tekee teksteistäsi hyviä, yllätyksellisiä, eikä koskaan tiedä mitä odottaa. Se jos mikä on kutkuttavaa. Ylipäätään, jos osaat herättää reaktioita äärimmäisestä ärsytyksestä huutonauruun, on se minun näkökulmastani ainakin melkoinen meriitti.
VastaaPoistaTosin, ärsytyksestä osaan puhua osin vain objektiivisesti. Tunnistan provosoivan tyylin kirjoittaa, ja ehkä jokin pieni ärtymys on joskus jostakin yksityiskohdasta herännyt (yhtään en osaisi nyt osoittaa). Ymmärrän, että joku ärsyyntyisi siitä yksityiskohdasta aivan suunnattoman paljon. Minä silti vain hykertelen ja mietin, että tää on hyvä juttu. Ehkä ajatukseni kulkevat liian samansuuntaisesti.
Toisaalta, kun hykertelin myös postauksellesi "Saatana", voisi ehkä alkaa miettiä, mikä minussa on vikana. Silti kyseinen merkintä hihitytti mua kapinallisesti kokonaisen tylsän koulupäivän, ja tiesin jotain, mitä muut eivät. Se oli siten vähän parempi päivä. Älä siis aliarvioi tuollaisten "epämerkintöjenkään" merkittävyyttä.
Keep going, odotan sun kirjaa / mitä ikinä päätätkin kirjoittaa !
Tää merkitsee mulle paljon. Välillä tuntuu, että kirjoittamiseni eli aivotoimintani eli MINÄ on jotain niin kiihkeää ja ulisevaa, ettei ketään voi kiinnostaa kovin pitkään.
PoistaHyvä ettei näin ole ainakaan jokaisen vastaanottajan tapauksessa. Kiitos.
http://jannekortteinen.livejournal.com/13438625.html
VastaaPoistaTää on varmaan totta.
PoistaOon kuitenkin liian putkiaivo näkemään tätä sydämen tasolla. Mulle pitää vääntää rautalangasta.