tiistai 15. lokakuuta 2013

Yritin tänään huuhdella keittiössä käsiäni ja tulin repäisseeksi hanan irti. Äitini ehdotti että voimani ovat ilmeisesti äkillisesti kasvaneet niin etten ole enää niistä hallinnassa. Hymyilin ääneen ja siirryin vessaan huuhtelemaan käsiäni (siis lavuaarissa, en pöntössä). Aloin kuivata käsiäni ja tulin kiskaisseeksi käsipyyhettä niin että sen lenkki napsahti poikki.

Taidan lähteä huomenna Göteborgiin. Vähän huolestuttaa, koska edellinen reissuni Ruotsiin (Tukholmaan viime joulukuussa) oli karmea ja join liikaa valkoviiniä ja makasin hostellihuoneessa ja vihasin epätoivoisesti ihmisiä ja ruotsalaisia ja ruotsalaisia ihmisiä.

9 kommenttia:

  1. Moi, oon ollu jo päiviä epätoivoinen ja ahdistunut maailman tilasta, sitten löysin sun blogin. (Dramaattinen ilmoitus tähän alkuun).
    Ahdistus hävis jonnekkin, se vaihtu lähes innostukseen. Ei oo enää niin yksinäinen olo.
    Sä kirjotat hienosti ja täyttä asiaa. Varsinkin, kun oon lukenu viimeset pari tuntia ns. tyttöjen massablogeja, jotka on kaikki identtisiä.
    Tuli muuten mieleen, et olis kiva lukee jotain sun kirjottamaa proosatekstiä. Susta tulee vielä jotain suurta, oon varma siitä :) Kiitos ja jatka samaan malliin.
    En tiiä et miks kirjotin tätä kommentin, jotenkin vaan tuntu siltä. Hah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juuri tällaisia asioita haluan kuulla.

      Haluan muuttaa ahdistuksen innostukseksi. Haluan yhdistää yksinäisiä.

      "Susta tulee vielä jotain suurta" - tiedän. Itse olen ajatellut näin jo muutaman vuoden. On kuitenkin hyvä kuulla jonkun muunkin sanovan sen; jos olisin ainut ihminen maailmassa joka ajattelisi näin, suuri todennäköisyys olisi että eläisin epärealistisessa kuplassa.

      Saanko muuten kysyä että miten löysit tänne? Mistä asioista olit/olet ahdistunut?

      Kuka olet? Mitä kuuluu?

      Poista
  2. Yksinäisyys lähinnä. Kun on liikaa yksin, on aikaa ahdistua. Ulkopuolisuuden tunne on toinen. Ei siinä, tykkään olla yksin, mut välillä tuntuu, et pää hajoo omiin ajatuksiin. Toisaalta ehkä nää tunteet on ihan normaaleja.
    Yleisellä tasolla ahdistaa pinnallisuus ja itsekeskeisyys. Tuntuu, et kukaan ei välitä kestään eikä mistään. Eikä kyseenalaista mitään, sitä miten tää maailma on järjestetty.
    Mulla on kanssa kirjottamiseen (ja moneen muuhun asiaan) liittyviä intohimoja ja unelmia, mutta ongelma taitaa olla siinä, etten usko tarpeeksi itseeni. Jos kirjotan tai teen jotain se tuntuu hyvältä vähän aikaa, mutta muuttuu aika nopeasti merkityksettömäksi.
    Välillä ärsyynnyn itseeni. Tiedän, et olen rasittava, mut ihan sama. Oon kyllästynyt ajattelemaan, et mitä muut ajattelee musta ja oleen aina hiljaa ja se joka antaa periksi.

    Mut lapsellisesta maailmantuskasta huolimatta kuuluu ihan hyvää, kiitos kysymästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millä tavalla olet yksin? Yksin ihmisten keskellä vai yksin erossa ihmisistä? Ihmisten keskelläkin voi olla yksin kahdella tavalla: yksin, koska kukaan ei kommunikoi kanssasi, tai yksin, koska kukaan jonka kanssa kommunikoit ei tunnu tietävän tai ymmärtävän sinusta mitään.

      Mulla on kokemusta näistä kaikista. Nyt olisi vähitellen tarkoitus alkaa liikkua maailmaa ja ihmisiä kohti. Jossakin on joku, joka ymmärtää minua ja jota minä voin ymmärtää. Heitä saattaa olla paljonkin. We'll see.

      Ainakaan tähän asti en oo havainnut mitään syytä pitää sua rasittavana. Rasittavuuskin on ihan hauskaa. Mä oon aina ollut rasittava. Se vain tarkoittaa että sussa on tulta.

      Olet ehkä ulkopuolella, mutta mäkin olen ulkopuolella ja täällä on mukavampaa olla porukalla.

      Poista
    2. Ehkä kumpaakin. Tuntuu et kukaan ei tiedä kuka mä oikeesti olen, enkä toisaalta jaksa nähdä sitä vaivaa että tutustuisin ihmisiin kunnolla.
      Just nyt oon yksin, mutta en yksinäinen. Ehkä kaikkein yksinäisin oon isoissa ihmismassoissa. Kun ympärillä tapahtuu, mut en oo osa sitä.
      Toisaalta tarkkailijan rooli on aika kiehtova... Vois alkaa tehdä jotain empiiristä tutkimusta ihmisistä ja käyttää itseään koe-eläimenä.

      Kiitos vastauksista, varsinkin tuo viimesin lause herkisti!

      Poista
    3. Empiirinen tutkimus ihmisistä on mukavaa ajanvietettä. Suosittelen. Itse olen harrastellut sitä jo 6 vuoden ajan ja tehnyt useita arvokkaita (usein raivostuttavia, joskus ilahduttavia) havaintoja.

      Poista

Sano mulle jotain tai kuolen