torstai 31. tammikuuta 2013

Outoja asioita tapahtuu.

Nahkani paksuuntuu. En enää pelkää samalla tavalla kuin ennen. Mitä tapahtui sille ihmiselle joka olin ennen? Onko tää vain harhaa, vai olenko oikeasti eri ihminen kuin ennen? En enää pelkää. Katson Mäkkärin mainoksia ja hymyilen rauhallisesti. Se kuulostaa pieneltä, mutta oikeasti se on todella iso juttu. Puhun ihmisille. Kuuntelen CMX:ää. Psykiatriaihmiset sanovat että olen avoin ja että tapaukseni vaikuttaa aika selvältä. Siiderikin alkaa maistua aika hyvältä.

Olen valmis tappelemaan. En tunne kipua. En tajua. Hämäänkö vain itseäni? Olenko sekoamassa? Olenko vain saanut epäterveitä vaikutteita ja alkanut kuvitella olevani jotain mitä en ole? Tämä tuntuu niin todelliselta. Olen oikeasti muuttunut. Olen lujempi. Mulla on lihaksia.

Ihmeellisiä asioita tapahtuu. Olen todella ihmeellinen. Naamani näyttää hyvältä. Melkein pidän näkemästäni kun katson itseäni peilistä ilman paitaa. Kaikki on muuttunut. Sisäpuolelta. Vähän ulkopuoleltakin, mutta pääasiassa elämäni on yhä sitä mitä se oli vuosi sitten. Toistaiseksi.

En ole enää sama ihminen kuin se joka kirjoitti ensimmäisen merkinnän tähän blogiin. Voisinpa olla aina humalassa. Hommat toimii. Kyllä ne toimii selvänäkin. Ähhh. Joka tapauksessa tulevaisuuteni näyttää epätodellisen hyvältä, ottaen huomioon että mun pitäisi olla ihminen jolla kaikki menee huonosti.

Haluaisin vaan juhlia ja huutaa ja tapella ja suudella. KAIKKI TOIMII. Jeesus? Jeesus, oletko se sinä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano mulle jotain tai kuolen